Mikä olisikaan parempi sukupolvia yhdistävä tekijä kuin vessahuumori? Se yhdistää ihmiset toisiinsa ja samalla tulee kaupan päällisenä iloa ja naurua. Jos sukulaisvierailut ovat kaavoihin kangistuneita ja tuntuvat pakkopullalta, uskallatko kokeilla, auttaisiko huumori rentouttamaan ilmapiriin?
Sukupolvien välillä voi olla toisinaan melkoinen kuilu. Isovanhemmat ja sitä vanhemmat suvun jäsenet eivät välttämättä ymmärrä nykylasten ja nuorison hömpötyksistä paljon mitään. Toki se riippuu henkilöstä ja osa isovanhemmistakin on erittäin virkeitä ja nykypäivän menossa täysillä mukana. Joskus voi kuitenkin tuntua siltä, että sukupolvet ovat niin kaukana toisistaan, että heidän on vaikea löytää yhteisiä kaikkia kiinnostavia juttuja. Vierailujen ilmapiiri voi tuntua niin kankealta, että sitä voisi lähestulkoon veitsellä leikata.
On kurjaa, jos yhteiset tapaamiset ovat sellaisia, joissa yritetään pinnistellä viimeisin voimin, jotta kaikki käyttäytyvät riittävän hyvin. Lapset istuvat jalat ojossa sohvalla ja puhuvat vain silloin, kuin heille annetaan siihen lupa. Kahvipöydässä istutaan kiltisti ja otetaan yksi pullanpala eikä suinkaan syödä yhtään enempää, vaikka kuinka mieli tekisi ottaa toinenkin pala. Keneltäkään ei pääse suupieruja saati sitten oikeita pierupaukkuja.
Mutta mitäs sitten, jos ja kun tulee se kerta, että pikku Eemeliltä pääseekin vahingossa valtava töräys kesken kahvittelun? Mitä siitä seuraa? Vaivaantunut hiljaisuus ja vanhempien kasvoille nouseva häpeän puna? Vai syntyykö kunnon naurunremakka, johon yhtyy jokainen suvun jäsen?
Toivottavasti jälkimmäinen, koska se, jos mikä vapauttaa sukupolvet liiallisesta orjallisuudesta toisiaan kohtaan. Pieru- ja kakkahuumori, jos mikä yhdistää ja hioo hyvin sukupolvia yhteen. Aluksi kilometrien pituiselta tuntunut sukupolvien välinen kuilu voi hetkessä kaventua kokonaan. Tämän jälkeen jokainen saa ja uskaltaa olla aidosti oma itsensä eikä jokaista hetkeä tarvitse enää jännittää.
Sitä paitsi ei sitä tiedä, että miten villisti suvun vanhimmat jäsenet alkavatkaan tämän jälkeen käyttäytyä! Varmasti jokainen haluaa nähdä isoisoäidin rentoutuneena ja töräyttelemässä myös omat tarpeensa ilmoille. Koskaan ei voi tietää, että millaisia huumorinkukkia suvun ennen niin kankeilta tuntuneilta jäseniltä pääsee ilmoille. Heillä voi olla takataskussaan tusinoittain parhaita kakka- ja pieruvitsejä.
Huumori voi avata paljon näkymättömiä lukkoja. Se yhdistää sukupolvia toisiinsa ja hioo heitä yhteen. Etenkin vessahuumori toimii aina!
Hävettääkö vessajutut?
Kaikille ihmisille vessahuumori ei kuitenkaan ole luontainen puheenaihe. Vauva.fi-keskustelupalstalla on pohdittu sitä, että puhuvatko ihmiset avoimesti vessajutuista toisille vai välttelevätkö he viimeiseen asti näistä aiheista puhumista. Eräs keskusteluun osallistunut kertoi havainneensa, että näihin asioihin osaa suhtautua sitä rennommin, mitä avoimempi ilmapiiri on ollut lapsuudenkodissa. Vessa-asiat ovat noloja ja hävettäviä niille, joiden kotona ei ole näistä avoimesti puhuttu. Kyseinen keskusteluun osaa ottanut henkilö kertoi, että ei muista koskaan kuulleensa äitinsä pieraisevan. Hän totesi, että mieluummin olisi ottanut toisenlaisen kasvatuksen tämän asian suhteen, jotta ei tarvitsisi hävetä näitä ihmisille niin luonnollisia asioita ja niistä puhumista.
Mitä mieltä sinä olet: mikä yhdistäisi parhaiten sukupolvia?
Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:
Teksti: Mami Mixtuura
