Kun saa ensimmäisen lapsensa niin voi varautua sen jälkeen hienovaraisiin kyseilyihin, että milloin seuraava? Sillä hetkellä, kun synnytysarvet on vielä auki niin ei se kyllä ensimmäisenä ole mielessä, että nyt heti toista perään. Lähinnä on mielessä, että ei enää koskaan ikinä.
Itse ajattelin joskus etten välttämättä lisäänny koskaan. Yhden lapsen äitinä ajattelin, että kyllä yksi lapsi on aivan riittävä. Nyt kahden lapsen äitinä olen todella onnellinen tilanteeseen ja tähän se lapsiluku jääköön.
Kaksi lasta vuoden ikäerolla on alkuvuosina TYÖLÄSTÄ! Kaikki ympärillä sanoivat, että jossain vaiheessa se ”palkitsee” kun ovat pienellä ikäerolla. Sitä lausetta tuli useana vuorokauden aikana mietittyä, että milloinkahan se päivä koittaa…
Mutta kyllä se päivä tuli. Pikkuhiljaa. Ensin kävelyaskelin ja sitten juosten. Nuo kaksi kaverusta, jotka auttavat toisiaan tilanteissa kun yksin ei riitä. Nahistelevat keskenään juuri siitä samasta havunneulasesta, jonka molemmat haluavat. Aina pitäisi olla omat, mutta tarvittaessa jaetaan sisaruksen kanssa tottakai. Jakavat innostuksen, kun jäätelöauton mainos tulee. Melkein kuin lottovoitto! Ja kun se itse jäätelöauto sitten tulee niin oma vertaistukihenkilö on siinä vierellä.
Kuinka kauan äiti jaksaisi työskennellä oman lapsensa matofarmilla? En kauaa, mutta tämä kaksikko siellä painaa pitkää päivää. Huvipuistoon ne voi lyödä kaksikkona vierekkäin kaikkiin laitteisiin. Pelkokin puolittuu. Potkutraktorikin liikkuu, kun kaveri siinä jeesaa. Soppaa jaksetaan hämmentää tuntikausia ja vauvan synttäreitä on aina kaksi järjestämässä.
Ja ne keskustelut. Oi että, niitä on mainio kuunnella. Neljä- ja viisi-vuotias pohtimassa maailman menoa. Kuka tykkää mistäkin Ryhmä Hausta ja olinko minäkin siellä. Muistelevat yhdessä sitä kun olivat vauvoja. Muistelevat oliko toinen silloin kaksi-vai kolme -vuotias.
Elämykset yhdessä, kun kaikki on molemmille uutta. Saippukuplia toinen puhaltaa ja toinen ottaa kiinni. Lätäköt ja läärääminen porukalla. Kimblea voi pelata äidin, sisaruksen ja nallekaverin kanssa yhdessä.
Kukaan ei saa lasta nauramaan niin kuin toinen lapsi. Sydän sulaa, kun kuuntelee sitä hauskuutta mikä kahdella lapsella on, kun pitäisi nukkumaan käydä. Katsovat yhdessä lastenohjelmia nauraen mahat kippurassa, jollekin mitä aikuinen ei ymmärrä.
Kuin kaksoset. Kyllä kaksi on niin paljon enemmän kuin yksi. Se, että vanhempana koen nyt tässä hetkessä pääseväni helpommalla ei ole kuitenkaan mitään niin merkittävää kuin se, että lapsellani on sisarus. Paras kaveri ja ikuinen ystävä. Perävaunu ja oljenkorsi kaikkiin tilanteisiin. Voi mikä rikkaus se on lapselle ja miten vanhempana on mahtava seurata tätä kaksikkoa!
Teksti: Pikku Myytinmurtaja
