Miten ex-puoliso voikaan tehdä elämän niin hankalaksi? Harvemmin ero varmaankaan on iloinen ja helppo asia. Etukäteen kuitenkin saattaa ajatella asioiden järjestyvän helpommin, kuin mitä todellisuus lopulta on. Ehkä ero olisi helpompi, jos kyseessä olisi vain kahden täysi-ikäisen ihmisen välinen välirikko ja eropapereiden allekirjoittaminen. Mutta, kun kuvioissa on myös yhteisiä lapsia, voi tilanne muodostua äärimmäisen hankalaksi.
Toinen osapuoli voi käyttää valtaa ja päättää yksin sen, että lapset asuvat hänen luonaan ja hän on lähivanhempi, joka saa kaikki etuudet omaan käyttöön. Lasten mielipiteitä ei kuunnella ja oteta huomioon lainkaan. Toinen vanhempi jää tyhjän päälle ja huomaa, että hän ei enää olekaan lasten pääasiallinen huoltaja, vaikka siihen mennessä on ollut ainut henkilö, joka on osoittanut kiinnostusta lapsia kohtaan. Toinen on siihen saakka elänyt vain itseään varten, ainakin siltä on toisesta vanhemmasta tuntunut.
Sitten, kun eron hetki koittaa, alkaa kummasti toistakin osapuolta kiinnostamaan. Vaikka asiasta on puhuttu ja siihen suuntaan tilanne on ollut vääjäämättä menossa, toinen voi esittää olevansa yllättynyt erosta. Onko tosiaan niin, että hän ei ole asiaa tajunnut vai onko hän sulkenut korvansa ja silmänsä kaikelta menossa olevalta? Eron ei pitäisi mitenkään päin olla yllätys, kun siitä on puhuttu yhdessä.
Kun vihdoin koittaa päivä, että saa kantaa kimpsunsa ja kampsunsa pois yhteisestä kodista. Voi käydäkin niin, että lasten tavarat eivät liikahda eikä niihin saa koskea. Mitään ei ole lupa ottaa mukaan. Edes lapsia. Pitää tehdä vaikea päätös ja lähteä pois yksinään, jos ei halua lopettaa käynnissä olevaa prosessia, jonka tietää olevan välttämätön jokaisen osapuolen hyvinvoinnin kannalta.
Miltä tuntuu lähteä ja jättää lapset turvattomalta tuntuvaan kotiin? Miltä tuntuu käydä joka ilta nukkumaan yksinään ja toivoa, että kunpa kuulisi lasten olevan kunnossa? Se ei ole helppoa eikä mitenkään päin mukavaa.
Kaiken kukkuraksi apua ei saa mistään. Kukaan ei usko omaa kertomusta. Kaikki ovat jo ennalta tehneet päätöksensä, että toisen osapuolen keksimä tarina on totta. Ketään ei enää kiinnosta kuulla asian toista versiota. Kukaan ei halua kuulla todellista totuutta ja huolta lasten hyvinvoinnista, joka kotoa pois muuttaneella vanhemmalla on.
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää se toivo, että jospa asiat helpottuvat ajan kuluessa. Täytyy toivoa, että aika auttaa ja välit ex-puolisoon voivat olla joskus asialliset ja riittävän kunnossa. Ja se, että lapset pärjäävät eikä heille tapahdu mitään pahaa.
