Älä lue kauhukertomuksia synnytyksestä ollessasi raskaana!

Älä lue kauhukertomuksia synnytyksestä ollessasi raskaana!
Kuva: Pixabay

Raskaana oleva nainen käy läpi suuria kehon muutoksia ja tunnemyrskyjä hormoneista johtuen. Hän voi olla normaalia herkempi. Raskaana olevien ei kannattaisi lukea kauhukertomuksia synnytyksestä!

On kuitenkin ymmärrettävää, että varsinkin ensisynnyttäjä haluaa etsiä aiheesta mahdollisimman paljon tietoa ja kokemuksia. Netin keskustelupalstat eivät ole kuitenkaan tiedon etsimiseen paras paikka ja juuri niissä voi törmätä kauhukertomuksiin synnytyksestä.

Tietoa, kokemuksia ja vertaistukea kannattaa etsiä luotettavilta ja asiallisilta nettisivuilta. Tutuillekin kannattaa sanoa rohkeasti, ettei halua kuulla negatiivisista synnytyskokemuksista raskaana ollessa.

Synnytykset ja kipu ovat subjektiivinen kokemus

Synnytyskauhukertomusten ongelmana on se, että ne ovat kunkin ihmisen omia subjektiivisia kokemuksia. Jos kokemus on ollut negatiivinen, niin kertoja saattaa purkaa asiaa varsinkin anonyyminä netin keskustelupalstoille hyvin voimakkaasti värittäen!

Ennen, kuin avaat netin tai sosiaalisen median, niin tee kuitenkin päätös, että ohitat kaikki synnytyskauhukertomukset! Älä lue otsikkoa pidemmälle, vaikka se olisi kuinka mielenkiintoinen juttu tahansa.

Oma positiivinen synnytyskertomukseni

Minun nuorimmaisen synnytys oli positiivinen synnytyskokemus! Siitä on kulunut aikaa jo 18 vuotta. Muistan sen kuitenkin, kuin eilisen, koska olihan se yksi elämäni hienoimmista kokemuksista.

Asiassa auttoi hyvä psyykkinen valmistautuminen toiseen synnytykseen. Kävin mm. ilmaisella luennolla ja tein hengitysharjoituksia.

Laskettu aika oli mennyt jo hieman yli, vaikka vauva oli valmistellut tuloaan ahkerasti. Kun synnytys vihdoin eräänä aamuna käynnistyi, niin se tapahtui hyvin hitaasti. Yritin jouduttaa sitä tekemällä rauhallisen kävelylenkin ja rentoutumalla sen jälkeen. Supistukset eivät kuitenkaan tihentyneet aluksi moneen tuntiin. Onneksi lopulta iltapäivällä pääsin vihdoin lähtemään sairaalaan aviomieheni kanssa.

Päätin etten halua ottaa kivunlievitystä, kuten epiduraalia, koska pelkäsin sen hidastavan synnytystä. En tiennyt oliko asiassa perää, mutta en halunnut ottaa riskiä. Halusin sen sijaan kokeilla vesialtaassa oloa. Tein hengitysharjoituksia ja kuvittelin mielessäni, kuinka jokainen supistus veisi minua kohti vauvan syntymää.

Kätilö huomasi, että minulla oli “homma hallussa”, joten hän pysytteli taustatukena ja antoi minun päättää kaikesta. Kuuntelin vain kehoani ja toimin sen mukaan. H-hetken lähestyessä, nousin altaasta ja valitsin itse parhaimmalta tuntuvan asennon.

Kun tuli aika ponnistaa, niin vaistoni käski siitää käteni alapäätäni vasten, jotta osaisin paremmin ohjata ponnistuksen oikeaan suuntaan. Pian tunsin vauvan päälaen käteni alla ja se rohkaisi minua lisää. Ponnistusvaihe sujui, kuin unelma ja kohta kätilö sanoi, että “Herra tuli”!

Kaikki synnytyskokemukset ovat yhtä arvokkaita, oli ne sitten menneet kuinka tahansa. Ei kannata verrata omia kokemuksia toisten kokemuksiin, ainakaan negatiivisesta mielessä. Synnytyksessä kun on lisäksi asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa.

Teksti: Anne-Mari Valta


Ruuhkavuodet suosittelee

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.