Oletko sinäkin omistanut kirjeenvaihtokaverin? -Tämä on monen harrastus edelleen

Oletko sinäkin omistanut kirjeenvaihtokaverin? -Tämä on monen harrastus edelleen
Kuva: masterstudio / Pixabay

Monella nykyajan vanhemmalla oli lapsuudessaan kirjekaveri tai useampikin. Joillakin oli kirjekavereita kotimaasta ja joillakin monesta eri maasta. Koulusta kotiin tullessa oli jännittävää tarkistaa, oliko postilaatikkoon tullut kirjepostia. Mikä riemu siitä syntyikään, kun löysi omalla nimellä varustetun kauniin kirjekuoren. Toisinaan hempeät kirjepaperit ja kuoret olivat jopa tuoksuvia.

Nykyään digilaitteet ovat tehneet mahdolliseksi nopean tavan vaihtaa viestejä ihmisten välillä. Tämän vuoksi perinteisten kirjeiden harrastajia ei ole entisajan malliin. Toisaalta edelleen löytyy myös aikuisia, jotka harrastavat perinteistä kirjeenvaihtoa.

Miten kivaa oli käydä ostamassa uusia kirjepaperitarvikkeita kaupasta. Välillä oli vaikeaa valita, että minkä setin sillä kerralla ostaisi. Osa papereista oli koristeltu runoin ja kuvin. Osa oli yksivärisiä, mutta tarjolla oli monia eri värejä. Kauniiden tarrojen liimaaminen ja sopivan postimerkin valitseminen viimeistelivät kirjeet. Polkupyörällä poljettiin kiireesti viemään kirje kioskille lähtevien kirjeiden laatikkoon.

Kirjeet alkoivat yleensä aina samalla tavalla: “Kiitos kirjeestäsi. Mitä sinulle kuuluu? Minulle kuuluu hyvää!”. Kirjeet eivät olleet alkuun kovin pitkiä, mutta iän lisääntyessä kerrottavien asioiden määrä kasvoi ja muuttui henkilökohtaisemmiksi. Kirjekavereille oli helppoa kertoa isoimmatkin salaisuudet. Joskus kirjekaverit tapasivat toisensa, mutta toisinaan välimatkat estivät näkemisen muuta kuin kuvan välityksellä.

Postimuseon sivustolta löytyy tieto, että International Youth Service (=IYS kirjeenvaihtoyritys) välityksellä moni suomalainen löysi 1960-90-luvuilla ulkomailla asuvan kirjekaverin. Monessa koulussa vieraiden kielten opettajat ehdottivat oppilaille ulkomailla asuvaa kirjeenvaihtokaveria. Taustalla oli toive, että uuden ystävän lisäksi sillä tavalla kielitaito karttuisi huomaamatta.

Kirjekaveruus voi kestää vuosikymmenten ajan, kuten Anna-lehden artikkelissa kerrotaan Suvin ja Heidin ystävyydestä. Vaikka he eivät ole koskaan toisiaan kasvokkain kohdanneet tai puhuneet keskenään edes puhelimessa, on kirjekaveruus kestänyt yli 40 vuotta. Tätä kautta solmittu ystävyyssuhde voi siis parhaimmassa tapauksessa kestää läpi elämän.

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivustolla on mahdollista hakea itselle kirjekaveria. Täältä pääsee myös lukemaan muiden ihmisten ilmoituksia, joissa he etsivät kirjeystäviä. Myös Facebookista löytyy useampi kirjeenvaihtoon liittyvä ryhmä. Joten, jos perinteinen kirjeenvaihto kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ryhtyä toimeen ja etsiä itselle kirjekaveri.

Onko sinulla ollut kirjekaveri?

Teksti: Mami Mixtuura


Ruuhkavuodet suosittelee

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.