Isyys leskeyden myötä – kun puoliso tekee peruuttamattoman päätöksen

Isyys leskeyden myötä – kun puoliso tekee peruuttamattoman päätöksen
Kuva: Pixabay

Jalkani menivät alta, kun aavistin mitä oli tapahtunut. En muista aikaa selkeästi, mutta tiedän kuopukseni kertoman perusteella hänen menneen avaamaan oven, kun poliisit tulivat varmistamaan vaimoni kuoleman. Sen muistan, että suljin lapset syliini ja itkin, kaikki itkivät.

Osa sisaruksistani ja äitini olivat meillä, kun saimme tietää puolisoni itsemurhasta. He olivat meillä sen jälkeen usein yhdessä ja erikseen, vuorotellen. Tuskin olisin selvinnyt ilman heitä ja mietinkin usein, miten heidän käy, joilla tukiverkkoa ei ole.

Itsemurha tuntuu valitettavan usein vieläkin tabulta, vaikka ratkaisuun päätyy joka päivä keskimäärin 2–3 ihmistä ja tapahtuma traumatisoi arviolta 10 ihmistä, kuolleen läheiset. En tiedä mitään vaikeimpien perhesuhteiden tai muuten yksinäisten selviytymisestä, puhun vain omasta kokemuksestani.

Siitä olen varma, että trauma vaikuttaa aina perheeseen ja kaikkiin läheisiin ihmissuhteisiin. Koko yhteisöön eikä vain lähentäen, särkemälläkin. Kokemusta on myös kyvyttömyydestä käsitellä ja kohdata asia ylipäänsä ja ennen kaikkea kaikille sopivalla ja riittävällä tavalla.

Selvisin hautajaisista ja muistan jossain vaiheessa tulleen tunteen siitä, etten halua enää muiden pyörivän nurkissamme huolehtimassa ja höösäämässä. Halusin palata arkeen ja olla kotona lasteni kanssa omassa rauhassa. Edelleen kuitenkin korostan läheistemme merkitystä. Se mitä luultavammin mahdollisti jaloilleni pääsemisen ja arkeen kiinni tarttumisen.

Aika kului ja rakastuinkin vuosien päästä uudelleen, mikä johti uusioperheemme syntyyn. Koen olevani itse sukupolvea tai henkilö, joka ei ole kokenut tarvetta tai osannut käsitellä asioita muiden kanssa juurta jaksaen, syvällisesti.

Asiat järjestyivät hiljalleen, arki auttoi pysymään järjissään ja tulin kuoleman kanssa sinuiksi. Siitä ei pääse koskaan mielestäni kokonaan yli eikä tarvitsekaan päästä, tuskin edes voi. Tapahtunut on osa perheemme historiaa.

Kuva: Pixabay

Ulkopuolisen avun ja vertaistuen voimin

Lapseni ja heidän sukupolvensa ovat hyvin toisenlaisia. Toki he menettivät äidin, minä taas vaimon. Kumpikaan kokemus ei ole helppo, vaikka niiden kanssa oppiikin vuosien saatossa meidän kokemuksemme mukaan elämään.

Lasten trauma on kuitenkin aivan toisenlainen ja vaikuttanut heihin eri tavalla kuin omani. Kaikki lapsistani ovat käyneet tai käyvät parhaillaan läpi psykoterapiaa. Olen isänä hyvilläni siitä, että ammattilaiset auttavat, kun olen itse kyvytön. Toivon, että terveydenhuollon resurssit riittävät kaikille, jotka apua tarvitsevat.

Arvelen myös, että tietyt asiat on hyvä käsitellä trauman kokeneen yhteisön ulkopuolella. Olen itsekin käsitellyt, vaikka en ole varsinaista terapiaa koskaan kokenutkaan itse tarvitsevani. En tiedä kykeneekö yhteisömme, jota itsemurha on koskettanut käsittelemään koskaan yhdessä, varsinkaan kaikkia tyydyttävällä tavalla tapahtunutta, vaikka lapseni sitä toivoisivatkin.

He oivaltavat kuitenkin onneksi sen, ettei asiat ratkea pakottamalla eikä heidän kannata rakentaa omaa hyvinvointiaan muiden varaan. Lapseni vieraantuvat kuulema mieluummin ihmisistä, joiden kohtaamisen kokevat vaikeana, elleivät he pääse käsittelemään tiettyjä asioita näiden kanssa. Se tuntuu välillä vaikealta, mutta ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää, sallin sen lapsilleni.

Tiedän heidän joutuneen venymään elämässään valitettavasti yli rajojensa. Pidän hyvänä, että he löytävät ja oppivat asettamaan rajansa eivätkä pyri vain miellyttämään muita. Solidaarisuus ja lojaalius on välillämme valtava ja vaikka tapamme sekä tarpeemme ihmisyyden suhteen poikkeavatkin välillä suuresti, kunnioitamme toisiamme.

Haluan kokemukseni osoittavan, että itsemurhan myötä leskeksi tultuaan, yksin vanhemmaksi jäätyään voi selvitä. Ajan kanssa, ainakin tukiverkon ja ulkopuolisen avun tuella. Kannustan myös vertaisuuteen. Itsemurhan kokeneiden läheisiä hakeutumaan Surunauha ry:n tarjoamaan ja leskeksi jääneitä työikäisiä nojaamaan Nuoret Lesket ry:n vertaistukeen.


Ruuhkavuodet suosittelee

Anonyymi perhe

Anonyymi perhe koostuu monimuotoisten perheiden lisäksi myös ihanan kamalista isovanhemmista sekä niistä ainaisista mammakerhojen kaikkitietävistä äideistä - lapsettomia karvalasten vanhempia kuitenkaan unohtamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.