Tietokonepelien vaikutus kasvavan lapsen aivoihin

Tietokonepelien vaikutus kasvavan lapsen aivoihin
Kuva: Pixabay

Nykynuoret kasvavat täysin erilaisessa ympäristössä kuin vanhempansa. Digiaika ja erityisesti tietokonepelit ovat nykyään kiinteä osa monen kasvavan lapsen arkea. Voiko pelaamisesta olla haittaa lapsen aivojen kehitykselle?

Me aikuiset olemme tottuneita ympäröivään digi-yhteiskuntaan ja ruuhkavuosien kiireen keskellä lapsen pelaaminen saattaa vaikuttaa ongelmattomalta asialta. Pelaaminen saattaa tuntua myös kannattavalta, sillä pelatessa lapsi voi oppia monia hyödyllisiä taitoja, jotka auttavat häntä myöhemmin sopeutumaan moderniin tietoyhteiskuntaan. On selvää, että lasten on opittava digitaitoja selviytyäkseen jatkuvasti teknistyvässä maailmassa. Aivoja ei ole kuitenkaan suunniteltu vastaanottamaan monien toimintavideopelien kaltaista keinotekoista jatkuvaa stimulaatiota. Ihmisaivojen muovautumiskyvyllä on rajansa ja vanhempien olisi hyvä olla tietoisia, missä oman lapsen turvallisen pelaamisen raja kulkee.

Missä kulkee haitallisen pelaamisen raja?

Aivotutkija Mona Moisalan mukaan kohtuudella tapahtuvasta pelaamisesta voi jopa olla hyötyä kasvavalle lapselle, koska pelaaminen harjoittaa aivoja tehokkaasti monilla tärkeillä osa-alueilla. Tutkimuksissa pelaamisen on havaittu parantavan työmuistitehtävistä suoriutumista ja nopeuttavan reaktioaikoja. Myös tarkkaavaisuuden siirtäminen eri aistijärjestelmien välillä (esim. nopea siirtyminen näköaistimusten tarkkailusta kuuloaistimusten tarkkailuun) tuntuu olevan helpompaa niillä nuorilla, jotka harrastavat tietokonepelien pelaamista. Moisala kuitenkin painottaa, että edellämainittu pätee tapauksissa, joissa nuoren pelaaminen pysyy kohtuullisella tasolla.

Mikäli lapsen pelaaminen on luiskahtanut kohtuullisesta ongelmapelaamisen puolelle, pelaamisen aikaansaamat negatiiviset vaikutukset ylittävät edellämainitut positiiviset vaikutukset. Huomattavan paljon pelaava lapsi ei altistu samalla lailla sosiaalisille vuorovaikutustilanteille kuin kohtuudella pelaava lapsi. Jos lapsen kaikki sosiaaliset kontaktit ovat verkossa, ei hänelle välttämättä pääse syntymään riittävää määrää luonnollisia reaalimaailman kohtaamisia muiden lasten ja nuorten kanssa.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että monisuorittaminen (useamman asian samanaikainen suorittaminen: esimerkiksi samanaikainen pelaaminen, somen selaaminen ja viesteihin vastaaminen) heikentää kykyä keskittyä pitkäjänteisesti. Pitkäkestoiseen keskittymiskykyyn pätee sama kuin monien muidenkin taitojen harjoitteluun: ilman systemaattista harjoittamista kyky saattaa heikentyä.

Vanhempien vastuulla on asettaa rajat

Lapsi itse ei ole useinkaan kykeneväinen havaitsemaan sitä pistettä, jossa pelaaminen alkaa mennä liiallisuuksiin. Jokainen lapsi on erilainen: toiset pystyvät pelaamaan enemmän ilman, että se vaikuttaa heihin negatiivisesti. Toisilla taas raja tulee nopeammin vastaan. Vanhempien kannattaa opetella havainnoimaan, mikä määrä pelaamista on sopiva omalle lapselle: jos lapsi alkaa oireilla, pelaamista tulisi vähentää. Oirelu voi ilmetä vaikeutena säädellä ja hallita omia tunnetiloja, erilaisina käytöshäiriöinä, keskittymisvaikeuksina, impulsiivisuutena, tai muunlaisena normaalista poikkeavana käytöksenä. Jos tällaisia hälytysmerkkejä alkaa ilmetä, tilanteeseen kannattaa puuttua.

Lähde: Aivosäätiö

Teksti: Sonja


Ruuhkavuodet suosittelee

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.