Lapsivapaa uimaranta

Lapsivapaa uimaranta

Olen mielenkiinnolla seurannut tällä hetkellä käynnissä olevaa keskustelua  liittyen lapsivapaisiin uimarantoihin. Vaikuttaisi siltä, että ehdotukselle näyttäisi löytyvän melko isokin kannattajakunta. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä onhan Suomessa aikaisemminkin oltu vaatimassa mm. lapsivapaita hotelleita, ravintoloita, jopa asuinalueita.

Itse olen enemmän lapsivapaita uimarantoja vastaan kuin niiden puolella. Lapsivapaiden ratkaisujen sijaan toivoisin muutosta suomalaisten elämänvastaisuuteen, niin tähän kuin moneen muuhunkin asiaan liittyen. Suomalaista tuntuu häiritsevän tai ärsyttävän aina joku. Jos se ei ole rannalla ilakoiva lapsi, niin se on naisten string- bikinit, paljaat rinnat tai muslimeiden burkini. Se on liian kovalla soiva musiikki, nuoruuttaan elävät teinit, toisten lemmikit, vinoon parkkeerattu auto, liian suuret uimapatjat tai puhelintaan rannalla selaava vanhempi. Aina joku harmittaa ja pilaa päivän. Ratkaisuksi tähän vaaditaan kieltoja, sääntöjä ja rajoituksia tai parhaassa tapauksessa  ihan oma ranta, jossa muiden olemassaolo ei pääse aiheuttamaan kiukkua ja harmia.

Tämän asian suhteen toivoisin, että Suomi olisi enemmän asuinmaani Espanjan kaltainen. Täkäläiselle kulttuurille ominaista  on, että lapset ovat vahvasti mukana kaikessa ja kaikkialla eikä se tunnu haittaavan juuri ketään, päinvastoin. Vanhempana koen, että täällä voin lapsen kanssa olla huomattavasti rennommin kuin Suomessa. Ei tarvitse kaiken aikaa olla huolissaan siitä, että lapsi aiheuttaa olemassaolollaan muille ihmisille häiriötä. Ei tarvitse hyssytellä ja komentaa, ei tarvitse pelätä että lapsi on liian äänekäs, liian näkyvä ja liian paljon aikuisten tiellä.

Toisaalta voisihan siinä olla ideaakin järjestää elämäntapa ärsyyntyjille lapsivapaa uimaranta ja näin ollen voisivat myös perheet ottaa hieman rennommin, olla vailla huolta siitä että lapsi hiekkaleluineen ja snorkkeleineen aiheuttaa kanssaeläjille mielipahaa. Toisaalta mietityttää mitä tehdään sitten kun lapsivapaan laiturin nokassa istuukin joku liian keski-ikäinen, liian hyvätuloinen, ruskettunut, kirjanoppinut, vasemmistolainen tai uskovainen?

Riittääkö Suomessa rantaviivaa, jotta jokaiselle saadaan järjestettyä sellainen ranta, jossa järjestyshäiriötä nimeltä elämä voidaan rajoittaa ja kontrolloida jokaisen tarpeen mukaan? Vai olisiko sittenkin vain helpompi sopeutua siihen tosiasiaan, että meitä rannalla viihtyviä nyt vain on joka sorttia ja yrittää ärsyyntymisen sijaan löytää tästäkin asiasta jotakin hyvää.


Ruuhkavuodet suosittelee

Jenna

Olen viimeisen kahden vuoden aikana kolmessa eri maassa asunut ulkosuomalainen, joka yrittää parhaansa mukaan selviytyä kielimuurin ja kulttuurishokin täyteisestä arjestaan. Olen myös äiti, vaimo sekä viimetingan ihminen, jolta puuttuu suuntavaisto sekä tilannetaju. Olen hauska, mutta vain omalla äidinkielelläni. Englantia käyttäessä olen simppelimpi hahmo, joka nauraa väärissä kohdissa ja unohtaa liian usein käyttää sanaa pliis. Rakastan kasvisruokaa, liikuntaa sekä Espanjan lempeän aurinkoisia päiviä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.