Teksti:Pikku Myytinmurtaja
Siitä on nyt 10-vuotta kun lähdit ja nyt teki mieli kirjoittaa kuulumisia! Täytän tänä vuonna pyöreitä ja muistan kuinka sinäkin täytit neljäkymmentä sekä viisikymmentä, mutta sitten lakkasit täyttämästä. En ole kauheasti käynyt hautuumaalla rupattelemassa, kun on ollut menoja elävien kanssa. Mutta mielessä toki olet ollut!
Silloin kun lähdit niin oli puhetta, että susta olis ollut tulossa pappa! No, ei susta olisi silloin tullutkaan. Se raskaus päättyi ei niin onnellisella tavalla sun hautajaisten jälkeen. Näyttää siltä, että poikasi jää lapsettomaksi, mikä on tosi surullista, koska siitä olis tullut todella hyvä isä. Se käy edelleen töissä siinä samassa työpaikassa missä sääkin olit ja tykkää kalastaa, osti nyt paremman veneenkin. Vetää samanlailla välillä perjantai kännejä, jotka saattaa jatkua vielä lauantainakin, mutta on kyllä tosi hyvä ihminen. Olisit pojastasi ylpeä ja tyytyväinen.
Sun vaimosi, mun äiti ja nykyään isoäiti mun lapsille. Voi kanssa hyvin. Ei ole löytänyt ketään uutta miestä sun jälkeen, mutta ei ole kyllä etsinytkään. Ei sillä että olisit ollut niin täydellinen aviomies ettei vertaistasi maanpäällä olisi vaan ei sitä ole kai kiinnostanut. Se teidän yhdessä ottama koira nyt kuoli, se oli suuri surunpaikka äidille. Ja omaksi yllätyksekseni mullekin, tuntui kuin viimeinen palanen susta olisi mennyt sen koiran mukana. Äiti pääsee nyt viimein eläkkeelle virallisesti, ajaa sitä samaa Mondeoo edelleen. Tosin se on nyt siirtynyt mun käyttöautoksi, kun ei se sitä niin itse tarvii. Poikasi sitä paljon auttelee ja hyvin on puuasiat hoitanut itsekseenkin. Teki vihdoin sen kauan sitten suunnitellun keittiöremontin ja osti ihan uuden ruokapöydänkin, mut ei tuoleja. Se on myös yllättänyt tosi positiivisesti olemalla tosi hyvä mummo, auttelee mua lasten kanssa ja lapset tykkää siitä.
Veljesi, voitko uskoa, ei ole juonut sitten kymmeneen vuoteen! On muuten tehnyt sinä aikana ihan helvetisti puita! Ei tosin muista ihan kaikki asioita niiltä edeltaviltä vuosilta, mutta voi hyvin kaiketi.
Ja sun sisko, laihtui sitten lopulta 20 kg! Ne on nyt miehensä kanssa pariskuntana ihan hurahtaneet hirvenmetsästykseen ja eivät osaa muusta puhua. Ja aattele, niiden nyt yli 30-vuotiaat lapset on tänä vuonna molemmat palkkatöissä!
Naapurin Pena, sehän muutti sun kuoleman jälkeen yksiöön kaupungin lähiöön ja kuoli sitten parin vuoden päästä sinne keuhkokuumeeseen, samanlailla kuin Armi Aavikko mut ilman turkkia.
Ja mitäs minä sitten? Mä sit valmistuin ammattikorkeakoulusta ja siitä mun silloisesta uudesta poikaystävästä tuli mun aviomies 2.0 sekä lasteni isä. Olisit kyllä tykännyt siitä ja se jäi kyllä harmittamaan, ettette kerenneet kauempaa tutustua. Se on tosi hyvä mies ja nyt kymmenen vuoden jälkeen huomaan, et siinä on paljon sellasia junttimaisia ominaisuuksia mitä sussakin oli! Oon joutunut kuunteleen Yle Suomea. Antennipatteriradiosta. Juhannusaattona mökill. Kun se saappaat jalassa hakkaa halkoja.
Ja yhdessä sun poikas ja mun mies on ruvenneet pitämään nyt talviverkkojakin! Yritän olla siitä tosi tyytyväinen, mutta kyllä se mua vituttaa. Sotki mutkin niihin muikkuverkkoihinsa, mutta en onneksi ole nauttinut. Monta kertaa on riidelty niitten vitun muikkujen takia, joiden kanssa läärää tuntitolkulla. Sä varmaan ymmärtäsit sitä ja sanoisit mua nalkuttavaks akaks. Semmoseksi tunnenkin itseni välillä. Kuten sanoit joskus vaimostasi, ”oli niin äkäinen, että oikein kihisi”
Me saatiin kaks lasta, poika ja tyttö. Ihan siis kuin minä ja mun isovelikin. Ne syntyi vuoden välein ja oli se vaan aikamoista aikaa, erityisesti mulle, joka en oikein koskaan halunnut lapsia. Siinä kävi sitten vielä niin, että samana vuonna kun tää pienempi syntyi niin sun uusikin vävysi sairastui syöpään! Kyllä moni ajatteli, että ei voi olla totta ja niin ajattelin minäkin! Siinä sitten olin kahden alle 2-vuotiaan kanssa, kun isänsä makasi teho-osastolla. Mutta nyt kävi paremmin. Tää syöpä, lymfooma, oli hyvin hoidettavissa vaikka tiukille menikin. Mut on kuitenkin lähtökohtaisesti eri ennusteet kuin siinä aivosyövässä mikä aviomies ykkösellä oli. On nyt toipunut entiselleen ja näyttää siltä, että se syöpä voitettiin 100-0. Mut oli ne melkoisia vuosia.
Menin jopa sitten lopunviimein käymään terapeutillakin! Kävin ensimmäisen ja toisen kerran ja sitten todettiin sen naisen kanssa, että nämä vanhat asiat on jo hyvin maatuneet ja uusikin kriisi alkoi kirkastumaan niin enpä sitten enää oo siellä käynyt. On niitä enemmän tarvitsevia. Oon kyllä vetänyt ihan hyviä puhdistavia kännejä sillon tällön ja kaikki kirkkokäynnit on vaatineet pari huikkaa konjakkia.
Mut hyvin siis mullakin menee, vanhempi lapsenlapsesi lähtee nyt eskariin ja mummo on luvannut hoitaa pienempää aina sillon kun käyn töissä. Mä en kalasta enkä metsästä, mut oon kyllä ottanut tästä elämästä kaiken irti vaikka välillä on joutunut puskemaan sisulla eteenpäin. Se meidän rakentama talo on edelleen pystyssä, mut se lankkupöytä jäi teettämättä ilman sua. Osaan vaihtaa renkaat ja hakata halot, sun poikasi kielsi multa moottorisahan käytön (sen minkä mulle ostit) ja uskoin sitä. Kyllä sä olisit mustakin ylpeä, jos olisit täällä näkemässä.
Mulla on ikävä sua ja sun valmiiksi perkaamia pannuahvenia, tirripaistia ja sun perjantaipiipahduksia pyörällä,
Kirjoittelen taas, jos on jotain kerrottavaa! Kerro tutuille terveisiä!
Rakkaudella, tyttäresi
PS: Mun lapset piirsi noi kuvat sulle kuvailemaan meidän perhettä 🙂
Ei vielä kommentteja