Nykyaikana moni avioliitto ja avoliitto päätyy eroon. Yhtenä syynä voi olla kumppanin uskottomuus. Se johtaakin usein parisuhteen päättymiseen, mutta ei kuitenkaan aina, jos yhteistä tahtotilaa riittää.
Jos puolisoilta löytyy yhteistä halua jatkaa ja osataan käsitellä tapahtunutta sekä omia tunteita, parisuhde voi saada uskottomuuden jälkeen uuden alun. Entisenlaiseen suhteeseen ei ole paluuta ja ehkä hyvä niin. Joskus nimittäin syy uskottomuuteen on epätyydyttävässä parisuhteessa. Uskottomuus ei ole silti koskaan petetyn vika! Kukaan ei pakottanut uskottomaa osapuolta ratkaisemaan ongelmia pettämällä.
Uskottomuuden paljastuttua parisuhde ajautuu kriisiin. Alun shokkivaiheessa tunteet ja mieli myllertää, eikä silloin kannata tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Sen aika tulee sitten, kun shokkivaihe on ohi ja kykenee ajattelemaan järkevästi.
Jonkun ajan kuluttua sekavuus vähenee ja kaoottinen tilanne selkiytyy. Tällöin petetty voi aloittaa varsinaisen asian käsittelyn. Jos kuitenkin on halua jatkaa yhdessä, siihen tarvitaan molempia osapuolia, Väestöliiton artikkelissa neuvotaan.
Uskottomuuteen johtaneita syitä kannattaa yrittää selvittää, vaikka mikään ei oikeuta itse tekoa. Mutta syiden ymmärtäminen auttaa käsittelemään asiaa puolin ja toisin. Tällä voidaan myös ennaltaehkäistä tilanteen uusiutumista. Jos syyt eivät selviä, on uskottoman osapuolen hyvä käydä yksilöterapiassa selvittämässä asiaa.
Uskottoman kannattaa kertoa heti aluksi kokototuus tapahtuneesta, eikä yrittää liikaa suojella kumppaniaan. Tuttu kumppani nimittäin huomaa kyllä nopeasti puolitotuudet ja asioiden vähättelyn sekä ryhtyy helposti itse tutkimaan asiaa ja keksimään aukkoihin täytettä, kerrotaan Terve.fi:n artikkelissa. Liialliset yksityiskohdat ovat kuitenkin haitaksi.
Uskottomuudesta on vaikeaa selvitä, jos petetyllä on aikaisempia isoja pettymyksiä ja hylkäämisen kokemuksia ihmissuhteissa. Lisäksi halu jatkaa yhdessä ja tehdä kovasti töitä suhteen eteen, tulisi olla molemminpuolista. Uskottoman ei saisi myöskään missään nimessä jatkaa yhteydenpitoa kolmanteen pyörään. Hänen tulisi kyetä katumaan aidosti uskottomuutta ja olemaan jatkossa täysin rehellinen.
Toipuminen kestää kauan
On syytä muistaa, että parhaimmillaakin, uskottomuudesta toipuminen ja uudenlaisen parisuhteen rakentaminen, voi viedä kuukausia ja pidempäänkin. Toipumista voi hidastaa esimerkiksi muutoinkin kuormittava elämäntilanne, muistutetaan Väestöliiton artikkelissa.
Luottamuksen palautuminen edes suurimmalta osin on tärkeää, koska ilman sitä parisuhde ei voi jatkua. Se on hidas prosessi, mutta asiassa auttaa uskottoman aito katuminen ja pahoitteleminen sekä itsetuntoa hivelevät sanat ja teot.
Varsinainen anteeksiantaminen voi kestää kauan tai olla joillekin jopa mahdotonta. Anteeksiantaminen ei tarkoita uskottomuuden hyväksymistä tai unohtamista. Se on yhden elämänvaiheen taaksejättämistä ja tuskan vähentämistä eli taakan keventämistä.
Voisitko sinä kuvitella antavasi uskottomuuden anteeksi kumppanillesi? Mitä luulet, miltä pettäjästä tuntuu teon jälkeen?
Teksti: Anne-Mari Valta
Eikö koskaan? Eikö edes silloin, kun toinen ei ole saanut seksiä ja hellyyttä, kosketuksia pahimmillaan vuosiin. Puheet , pyynnöt ja anelut ei auta. Ehdottomuutta, nöyryyttämistä, väheksymistä… Sitten, kun toinen heikkona hetkenä sortuu hakemaan kosketusta ja seksiä muualta, niin on heti hirveä syntinen, joka on se kaikista pahin petturi. Onko se toisiaan aina näin, että seksiin sortunut on aina ainoa syyllinen ja toinen syytön? Miten mustavalkoinen ajattelutapa. Ei ole yhtä ainoaa tarinaa olemassa, ei ole yhtä yhtenäistä joukkoa nimeltään pettäjät. On ihmisiä ja erilaisia tarinoita niiden ihmisten takana. Niin monta kertaa olen kuullut näistä marttyyri petetyistä, joista ei todellakaan voi puhua sanalla viattomat. Jokainen tarina on omanlaisensa, jokaisen petetyn tulisi myös pystyä katsomaan tarvittaessa peiliin, jos itsessään ei näe koskaan mitään vikaa, on syytä huolestua. On langenneita, on sarja pettäjiä, kuka mistäkin syystä. Älä kivitä, jos et tiedä taustoja.