Rakkaan lemmikin kuolema on aina kriisi. Lapsen iästä riippuen kyseessä voi olla ihan ensimmäinen kokemus luopumisesta, kuolemasta ja sen lopullisuudesta. Oli kyseessä minkä kokoinen lemmikki tahansa, suru on aina suuri. Ja kun suru on suuri aikuiselle, lapselle se voi olla vuoren korkuinen.
Surun kohdalla meistä jokainen on yksilö. Ikä vaikuttaa paljon mutta myös persoonalla on merkitystä siinä, miten lapsi suree lemmikkiä. Kokosimme muutaman vinkin ohjenuoraksi vaikeaan tilanteeseen.
- Puhu aina lapselle totta. Jos vain mahdollista, puhu myös avoimesti ja valmista lasta tilanteeseen, jossa lemmikkiä ei enää ole.
- Älä lupaa, että lemmikki selviää. Jos rakas lemmikki sairastuu, ei kannata sanoa, että se selviää. Sano vaikkapa, että lääkärit tekevät parhaansa, mutta lemmikki on sen verran kipeä, se saatetaan joutua lopettamaan.
- Kerro mitä lopettaminen tarkoittaa. Varsinkin nuorempia lapsia voi mietityttää mitä lopettaminen tarkoittaa käytännössä. Sattuuko se? Tai tietääkö lemmikki, että se kuolee. Kysymyksiin vastaamalla helpotat asian käsittelyä ja varmistat, että lapset eivät täytä tietämättömyyden aukkoja mielikuvituksellaan.
- Sanoita ikätason mukaan. Eri ikäinen lapsi tarvitsee erilaista sanoitusta. Vältä kiertoilmaisuja kuten ikiuni tai nukahtaminen. Lapsi saattaa alkaa ajatella, että voiko hän tai vaikka velikin kuolla jos nukahtaa.
- Pura lapsen syyllisyys. Lapsi syyllistää helposti itseään ja voi olla helpottavaa kuulla, että hän tai kukaan perheestä ei olisi voinut toimia mitenkään toisin. On tärkeää kertoa, että näin tässä nyt vaan käy. Lemmikin lopetuspäätös on se viimeinen palvelus, jonka me voimme tehdä. Vaikka se kipeää tekeekin.
- Hautaa jos mahdollista. Jos asut sellaisessa paikassa, jossa on omaa maata, niin hautaa lemmikki omalle tontille. Näin lapsilla on konkreettinen paikka, missä voi käydä lemmikkiä tervehtimässä ja toisaalta itse kuolemasta tuli todellisempi.
- Näytä oma surusi. Suru kuuluu elämään ja on ok, että vanhempikin liikuttuu tai on allapäin. Näin lapsi oppii surun kuuluvan osaksi tunteita.
- Ole läsnä. Tärkein oppi surussa on se, että ollaan läsnä toinen toisillemme. Lapset ilmentävät surua hyvin eri tavoin ja vanhemman päätehtävä on surun hetkellä olla siinä ottamassa syliin, paijaamassa tai puhumassa.
- Muistele! On lohdullista muistella hauskoja hetkiä edesmenneen lemmikin kanssa ja huomata, miten ikävänkin keskellä voi hymyillä ihanille muistoille. Niitä kun ei kukaan vie pois.
Teksti: Jenni Ruotsalo
