Uupumus kehittyy pikkuhiljaa ja on yleisempää kuin moni uskoo. Moni sinnittelee viimeisillä voimillaan siihen saakka, että ei enää jaksa pyörittää arkea. Aikainen havahtuminen tilanteeseen mahdollistaa ongelmien ratkaisun ennen kuin tilanne eskaloituu.
Vanhemman uupuminen voi oireilla esimerkiksi alentuneena ärtymiskynnyksenä, unohteluna ja emotionaalisena etääntymisenä. Itsensä saattaa tuntea jatkuvasti väsyneeksi, eikä lepo vie väsymyksen tunnetta pois. Ahdistuksen, toivottomuuden ja masennuksen tuntemukset eivät myöskään ole epätavallisia.
Uupunut vanhempi voi kokea huonommuuden tunteita verrattuna muihin vanhempiin. Saattaa tulla tunne, että ei kykene hoitamaan ja tukemaan omaa lastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Itsesyytökset saattavat kalvaa mieltä silloinkin, kun niihin ei ole todellista aihetta.
Uupuminen on usein seurausta pitkittyneestä stressistä, joka usein on seurausta ympäristön odotuksista ja vaatimuksista, joita vanhempi ei kykene tai koe kykenevänsä täyttämään. Joskus tilanne pääsee jatkumaan pitkään kuormittavana ja pahenee entisestään, ennen kuin ihminen havahtuu tilanteen vakavuuteen. Tärkeintä on tiedostaa ja myöntää itselleen olevansa uupunut. Usein vasta tämän jälkeen tilanteeseen osaa hakea tarvittavaa apua.
Suomalaiset vanhemmat ovat keskimäärin uupuneempia kuin useissa muissa maissa
Kansainvälisessä vertailututkimuksessa on havaittu, että suomalaiset vanhemmat ovat keskimäärin uupuneempia kuin monissa muissa maissa. 42 maata käsittäneessä tutkimuksessa suomalaisvanhemmat sijoittuivat sijalle seitsemän. Tulos yllätti Jyväskylän yliopiston professorin Kaisa Aunolan, joka vastasi tutkimuksen Suomen osuudesta. Aunola oli yllättynyt mm. siksi, koska Suomi on ns. hyvinvointivaltio, jossa asiat ovat paremmalla tolalla kuin monessa muussa maassa. Tästä huolimatta suomalaiset vanhemmat kokevat itsensä keskimääräistä uupuneemmiksi.
Tuloksia vaikutti osaltaan selittävän kulttuuriset arvot. Yksilökeskeisissä maissa vanhemmat näyttivät kokevan itsensä uupuneemmiksi kuin yhteisöllisissä maissa. Yhteisöllisissä maissa vastuu yksilön hyvinvoinnista jakautuu laajemmalle alueelle yhteisössä ja myös perheen ulkopuoliset henkilöt pyrkivät auttamaan toinen toisiaan, siinä missä yksilökeskeisissä maissa ajatellaan usein, että jokainen yksilö on viime kädessä vastuussa itsestään ja hyvinvoinnistaan. Tällaisissa maissa auttaminen kohdistuu yleensä vain omaan perheyhteisöön.
Yksilökeskeinen kulttuuri ei toki yksinään selitä tutkimuksen tuloksia, mutta saattaa olla yksi vaikuttava tekijä. Myös taloudelliset syyt vaikuttivat olevan merkittävässä roolissa. Monissa perheissä lapsille saatetaan ostaa kalliita puhelimia, hienoja vaatteita jne, kun taas toisissa perheissä ei ole varaa hankkia lapsille samanlaisia asioita. Vanhemmat saattavat kokea huonommuuden tunnetta, jos lapsen ystävillä on asioita, joita heillä ei ole mahdollista hankkia omalle lapselleen.
Apua kannattaa hakea ajoissa
Jos vanhempi kokee itsensä uupuneeksi, on tärkeää kertoa olostaan luotettavalle henkilölle, kuten ystävälle tai puolisolle. Tarvittaessa on hyvä hakeutua ammattiauttajan luokse. Loppuunpalaminen on nykypäivän kiireisessä yhteiskunnassa varsin yleistä, eikä tarvitse hävetä, jos se sattuu osumaan omalle kohdalle. Tärkeintä on, että ei jää yksin huolien ja murheiden kanssa.
Lähteet ja lisätietoa:
https://yle.fi/uutiset/3-11699449
https://www.healthline.com/health/parenting/parental-burnout
Teksti: Sonja
