Ovatko nykyajan vanhemmat tarpeeksi läsnä lapsilleen? Kuulevatko he, kun jälkikasvu yrittää heille jotain kertoa? Vai kaikuuko puhe kuin kuuroille korville? Millaiset asiat voivat viedä vanhempien huomion jatkuvasti pois lapsista ja heidän tarpeidensa täyttämisestä?
Luulisi (ja toivoisi), että jokaisessa perheessä lapset olisivat vanhempien silmäteriä. Niitä, joiden elämässä halutaan olla aidosti läsnä ja joiden puheet halutaan kuulla. Luulisi, että ei ole mitään tärkeämpää, kuin oman perheen hyvinvointi ja lasten hoitaminen sekä kasvattaminen elämän matkalla. Valitettavasti tässäkin asiassa pätee se, että vanhemmilta opittu toimintamalli seuraa helposti mukana pitkälle elämään.
Tuntuu siltä, että nykyään monet vanhemmat eivät ole aidosti läsnä. Puolisoina he eivät välttämättä ole riittävästi läsnä toisilleen. He eivät näe eivätkä kuule lapsiaan. Päivästä toiseen toistuu sama kaava. Jokin muu vie huomion pois kaikkein tärkeimmästä: omasta perheestä ja omista lapsista.
Kukaan ei jaksa pidemmän päälle olla aurinkoinen ja läsnä oleva vanhempi, jos elämä on rankkaa. Jos elämän huolet painavat ja keskittyminen menee esimerkiksi siihen, miten saisi perheelle hankittua rahat ruokaan. Kukaan ei jaksa, jos ei saa nukuttua riittävästi ja univelka painaa silmiä väkisin kiinni.
Vanhemmatkin tarvitsevat riittävästi lepoa ja hengähdystaukoja kiireisestä arjesta. Muuten he eivät ehkä jaksa olla läsnä lapsilleen. Tilanne voi ajautua siihen, että päivästä toiseen vanhemmat uppoutuvat kännykän tai tietokoneen näyttöjen taakse. Silloin käy monesti niin, että he eivät näe eikä kuule aidosti lapsiaan. Moni lapsi voi joutua toimimaan itsenäisesti pienestä pitäen. Jos on nälkä, ruoka on etsittävä jääkaapista itse. Jos siellä sattuu ruokaa olemaan.
Voi käydä myös niin, että vanhemmat ovat päivästä ja tunnista toiseen ruudulla ja samaa tekevät lapset. Mikä olisikaan helpompi tapa saada lapset hiljaiseksi, kuin antaa heidänkin uppoutua median mukaansatempaavaan maailmaan? Silloin on hiljaista ja rauhallista. Kukaan ei näe eikä kuule mitään muuta kuin näytöllä olevat asiat. Miten auvoista perhe-elämää – Vai mitä? Ehkä myöhemmin harmittaa, kun tajuaa, että aika kuluu ja lapsuus on ohi nopeammin kuin olisi arvannutkaan.
Vanhempi: Oletko sinä aidosti läsnä lapsillesi?
Teksti: Liisa
