Lapsen saa innostumaan metsäretkestä leikin varjolla, ja luonnon ympäröimänä aikuinenkin usein huomaa pulssinsa laskevan kuin itsestään.
Kiireisessä nykyajassa usein paras tapa rentoutua ja ladata akkuja on mennä luontoon. Luonnon terveysvaikutuksista on tiedetty jo pitkään, ja nykyisin asia on todistettu myös tieteellisesti.
WWF-lehden haastattelema Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen on tutkinut luonnon terveysvaikutuksia jo usean vuoden ajan, ja tulokset ovat selkeät.
Hänen mukaansa esimerkiksi metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti, minkä lisäksi myös yleinen lihasjännitys vähenee.
Selkeimmin luonnon eheyttävä vaikutus näkyy kuitenkin mielenterveydessä: luonto rauhoittaa ja poistaa stressiä, Tyrväinen sanoo WWF-lehdessä tutkimustensa osoittaneen.
Katselkaa, kuunnelkaa, koskettakaa
Retkipaikka.fi-sivustolla kerrotaan, että yhteys luontoon on tärkeää erityisesti lapsen aivojen kehitykselle.
Luonnossa olevat maut, hajut, äänet ja värit ruokkivat mielikuvitusta ja antavat iloa niin nuorelle kuin vanhemmalle.
Retkipaikka.fi kehottaa pysähtymään luonnon keskelle ja ihmettelemään rauhassa vaikkapa muurahaiskekoa, muita hyönteisiä tai vaikka ihan kiviä: nämä kaikki ovat lapselle kuin pieniä ihmeitä.
Mikäli intoa suinkin riittää, voi metsästä kerätä yhdessä kukkia, marjoja, sieniä tai vaikka käpyjä. Tärkeintä on leikkimielisyys: lapsi viihtyy ja katselee luontoa mielellään, kunhan hänen vanhempansa ei ala päteä liikaa ja tehdä koko luontoretkestä pelkkää superintensiivistä biologian tuntia.
Lapsen ei ainakaan ensimmäiseksi tarvitse oppia ulkoa kaikkia Suomessa eläviä sammallajikkeita tai tietää kaikkea sienirihmastojen synnystä ja elintavoista, vaan vähempikin riittää. Joskus jo pelkkä luonnon katseleminen helpottaa aivojen kuormitusta ja edistää myös fyysistä terveyttä.
Iloa lähiluonnosta
Suomen luonnonsuojeluliitto muistuttaa niin ikään, että hyviä vaikutuksia ja iloisia viboja voi saada jo omasta lähiluonnosta. Liitto onkin koonnut sivuilleen vinkkejä, miten lapsenkin saa mukaan luontoretkelle.
Esimerkiksi vesileikit usein innostavat: etsimällä lapsen kanssa lähimmän puron, lammen tai lätäkön ja päästämällä hänet läträämään voit pian huomata, ettei lapsi haluaisi muuta tehdäkään.
Voitte esimerkiksi hyppiä kivillä, ”leikkionkia” tai kuljettaa vettä ämpäreillä, eikä ole niin vakavaa, jos vaatteet kastuvat. Kumpparit ja kurapuku päälle ja menoksi, luonnonsuojeluliitto ohjeistaa.
Muista kuitenkin, ettei etenkään pientä lasta voi jättää veden äärelle hetkeksikään valvomatta, oli kyseessä sitten järvi tai pikkuinen lätäkkö.
Myös keräily on ollut ihmisille luontaista toimintaa läpi historian, joten anna lapselle pieni kori tai pussi, johon hän saa keräillä luonnosta kaikkea haluamaansa. Toki lapselle voi keksiä myös tehtäviä, kuten pyytää häntä keräämään kymmenen eriväristä kukkaa tai vaikka jotain karkeaa, sileää ja pehmeää.
Tasapainoaistia voi harjoittaa kävelemällä puunrunkojen päällä tai kiipeämällä vaikka suuren kiven tai kallion päälle.
Kun metsässä on seikkailtu tarpeeksi, kannattaa pitää lepohetki ja kaivaa repusta vaikkapa viltti ja eväät. Näin lapsi oppii, että luontoon voi mennä myös rauhoittumaan ja nauttimaan hiljaisuudesta tai linnunliverryksestä.
Samalla kun makoilette pehmeillä sammalilla voit kysellä lapselta rauhallisesti, mitä kaikkea hän aistii, eli kuulee, näkee ja tuntee juuri nyt.
Ihminen, joka tutustutetaan luontoon jo lapsena, osaa etsiä sieltä turvaa ja perspektiiviä arjen hälinään myös aikuisena.
Teksti: Petra
