Uusperheen yhteiselosta (asuivat he sitten saman katon alla tai eivät) ei kannata elätellä liian ruusunpunaisia haaveita. Rakastava ja läheinen uusperhe voi olla turhan iso haave. Sekin on erittäin hyvä, jos kaikki tulevat keskenään toimeen, kerrotaan Kodin Kuvalehdessä. Siispä kannattaako monilapsisissa uusperheissä aina edes muuttaa yhteen?
Asiantuntijan mukaan etenkin murrosikäisten lasten on vaikempi hyväksyä uusia perheenjäseniä. Hän ei suosittele murrosikäisten lasten uusperheissä yhteenmuuttoa. Sen ehtii, kun lapset ovat ”lentäneet pesästä”, neuvotaan Kodin Kuvalehdessä.
Yhteenmuutto tulisi tapahtua lasten ehdoilla ja heidän parasta ajatellen. Usein takana on ero joko toisella tai molemmilla vanhemmilla. Ero tulee olla käsitelty ennen yhteenmuuttoa. Lastenkin tulee saada riittävästi aikaa sen käsittelemiseen. Väestöliiton artikkelin mukaan, moni lapsi haaveilee salaa vanhempien yhteenpaluusta. Näin ollen uusperheen yhteenmuutto voi lopullisesti rikkoa nuo haaveet. Lapsen kanssa on syytä puhua vaikeista tunteista ja auttaa lasta käsittelemään ne.
Yhteenmuuton tulisi tapahtua uusperheen ns. ”heikoimman lenkin” ehdoilla. Ei riitä, että se olisi hyvä kaikkien muiden kannalta, paitsi hänen. Voi olla, että ”heikoin lenkki” on esimerkiksi perheen nuorin, jolle välimatka toiseen biologiseen vanhempaan tulisi isompaan asuntoon ja yhteenmuuton myötä liian pitkäksi. Muuttoaikeita tulisi siis tarkastella yksilöllisesti jokaisen lapsen kannalta. Aikuisiakaan ei pidä unohtaa. Jotkut introverttivanhemmat tarvitsevat paljon omaa tilaa ja rauhaa, joten monilapsisen uusperheen jatkuva meteli ja härdelli voi käydä hänelle liian rankaksi.
Uusperheen yhteenmuutto tuo mukanaan monia haasteita. Tässä joitakin pohdittavia asioita ja esimerkkejä: Mitä tehdä ja minne mennä, jos joku perheenjäsenistä tarvitsee omaa rauhaa? Riittääkö tilaa myös silloin tällöin kotona käyville lapsille? Kuinka sovittaa yhteen erilaiset kasvatustyylit, kun huomioon on otettava myös exien mielipiteet kasvatuksesta? Miten raha-asiat hoidetaan tasapuolisesti?
Jos yhteenmuuttoon päädytään, niin sen tulisi tapahtua riittävän hitaasti. Uusperheen olisi hyvä olla pystyssä riittävän kauan ennen yhteenmuuttoa niin, että jokainen yksilö olisi ”löytänyt jo paikkansa”. Kaikkien tulisi vähintäänkin tulla toimeen keskenään.
Joskus tilanne voi olla niin onnellinen, että isompaan yhteiseen asuntoon ja yhteenmuutto tuo selkeästi positiivisia asioita jokaisen elämään. Mutta monissa muissa tapauksissa, ei ole ollenkaan huono vaihtoehto olla kiirehtimättä yhteenmuuton kanssa. Tai olla jopa muuttamatta lainkaan yhteen, ennen kuin lapset ovat muuttaneet omilleen. Hyvän ja läheisen uusperheen voi saavuttaa ilman yhteisiä seiniäkin ja ehkä jopa paremmallakin menestyksellä!
Vaatiiko mielestäsi läheisen ja lämpimän uusperheen saavuttaminen aina saman katon alla asumista? Miksi?
Teksti: Anne-Mari Valta
