Eri perheissä on eri tavat. Ymmärrettävää, inhimillistä ja ihan tavallista. Mutta mitä tehdään kun oman kodin säännöt joutuvat törmäyskurssille kyläilevän pikkuihmisen toiminnan vuoksi? Voiko ”koko kylä kasvattaa”?
Eräästä perheestä kuului äskettäin kummia. Kylässä ollut eskari-ikäinen tyhjensi tyynen rauhallisesti helteisen päivän iloksi leikkeihin saadun vesipyssyllisen vettä perheen äidin kumisaappaisiin. Kyseessä oli iso, lähes litraisella säiliöllä varustettu vesilelu, ja tulos sen mukainen: terassilla lainehti ja kumpparit saatiin viedä kuivumaan kolmeksi päiväksi.
Perheen oma lapsi katsoi tilannetta vierestä silmät pyöreänä ja tiesi, että nyt toimitaan väärin. Kyläilijälle tilanne oli kuitenkin ilmeisesti ihan perusarkea, sillä hän hymyili suloisesti ja pyysi lisää vettä vesipyssyyn. Tässä kohtaa perheen äidillä alkoi kohota kierrokset. Hän kysyi lapselta, että saako hän kotona tehdä näin, eli kastella perheen kengät vedellä? Lapsi kohautti olkapäitään ja vastasi, että ei varmaan. Äiti kysyi sitten vielä, että miksi lapsi teki niin sitten vieraassa paikassa? Siihen lapsi ei osannut sanoa mitään, mutta hymyn hän toisti ja pyynnön säiliön täytöstä. No, on varmaan helppo arvata, että vettä ei enää herunut vaan tuli käsky muihin leikkeihin.
Kyseinen arjen tilanne on vain yksi pisara siinä meressä, jossa eri tavat ja säännöt joutuvat törmäyskurssille. Toisissa perheissä ollaan tiukempia ja tarkempia, ja toisessa taas voidaan suhtautua hyvinkin löyhästi sääntöjen ja ohjeiden noudattamiseen. Oman mausteena soppaan tuovat toki lapset, joista yksi osaa noudattaa sääntöjä ja osaa toimia vieraissa kuten kotonakin. Toinen lapsi taas saattaa olla tottumaton kyläilijä ja toimia hyvinkin erikoisella tavalla paikassa, jossa ei ole kodin seiniä ympärillä.
Toisten lasten kasvattaminen jakaa aina mielipiteitä. Jos nyt ei puistossa tai leikkikentällä, kylillä ja kaupassa heitä ojentaisikaan, omassa kodissaan pitää jokaisen voida odottaa käytöstapoja vierailijoilta. Moni vanhempi on myös todennut, että arvostaa esimerkiksi lapsen kaverin vanhemman mielipidettä ja puuttumista hankaliin tilanteisiin.
Pitääkö lapsen toilailuista kyläpaikassa sitten kertoa lapsen vanhemmille? Mitä sanoa vai sanoako mitään? Vaikka kelju tilanne, kuten tässä tapauksessa vettyneet kumisaappaat, olisikin oikeaoppisesti käsitelty kyläpaikassa, on lapsen vanhemmille silti hyvä kertoa asiasta. Jos ei muuta niin lapsi ainakin oppii, että vanhemmat jakavat tietoa ja typeryydet tulevat kyllä omien vanhempien tietoon. Eri asia on sitten se mitä kyseisen lapsen vanhemmat tuolla tiedolla tekevät. Toiset varmasti ojentavat lastaan ja käyvät kotona keskustelun siitä, miten kylässä käyttäydytään. Toiset saattavat viitata kintaalla.
Asiaan puuttuminen on kuitenkin tärkeintä. Tässä kyseisessä tapauksessa perheen oma lapsi oli tilanteesta niin hämmentynyt, että kysyi monen tunnin jälkeen, että pääseekö pöljäillyt kaveri enää ikinä kylään. Lapsi oli selvästikin jäänyt miettimään tuota episodia. Lapsi huojentui kun kuuli, että toki pääsee.
Teksti: Jenni Ruotsalo
Ei vielä kommentteja