Aina, kun vanhempi juo alkoholia, sijaiskärsijöinä ainakin jollain tasolla ovat hänen lapsensa, A-klinikan ylilääkäri Kaarlo Simojoki sanoo. Hän antaa Ruuhkavuosien haastattelussa etenkin pienten lasten vanhemmille kenties syyn pohtia, mikä loppupeleissä onkaan olennaista.
Nyt alkusyksystä monessa perheessä stressiä riittää. Lapsilla alkaa tarhat ja koulut, vanhemmilla työt tai muut velvollisuudet.
Vaikka viinilasillinen illalla raskaan päivän päätteeksi voi juuri nyt tuntua aivan erityisen tarpeelliselta, toivoo A-klinikan ylilääkäri Kaarlo Simojoki, että lasten takia harkitsisit vielä uudelleen.
– Vaikka ajatellaan, ettei yksi lasi pahaa tee, vaikuttaa se samantien lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen, Simojoki sanoo ja jatkaa:
– Etenkin vauvat ovat täysin tunneyhteyden varassa, joten he ovat erittäin herkkiä aistimaan pienenkin muutoksen vanhemman käytöksessä, äänessä tai läsnäolossa.
Simojoen mukaan etenkin alkoholin verrattain maltillinen, mutta silti säännöllinen käyttö voi muuttua hyvin pian ihan oikeaksi ongelmaksi
– On ymmärrettävää, että lasten tulo ja etenkin ensimmäisen vauvan syntyminen perheeseen ovat valtavia elämänmuutoksia niin lapsen äidille kuin isälle. On silti vaarallista alkaa turruttaa ketutustaan alkoholilla, koska siitä tulee nopeasti tapa, Simojoki tiivistää.
Simojoen mukaan vaikeat tilanteet on parempi nyt vain yrittää kohdata ihan selvinpäin, koska ”harvemmin se vanhemmuus siitä vuosien myötä ainakaan helpommaksi muuttuu”.
– Kaikenikäiset pikkulapset kärsivät vanhemman alkoholinkäytöstä, sillä lapset kyllä huomaavat muutoksen aikuisen ilmeissä, eleissä, puheessa ja kosketuksessa, mutta eivät ymmärrä muutoksen johtuvan alkoholista. He alkavat helposti etsiä syitä aikuisen muuttuneelle käytökselle omasta itsestään ja miettimään, mikä minussa on vikana, ylilääkäri sanoo.
Simojoen mukaan vasta teini-ikäinen lapsi pystyy alkaa erottaa, minkä kaiken taustalla on päihde nimeltä alkoholi.
Sen sijaan etenkin pikkulapsessa vanhemman päihtymystila aiheuttaa lähinnä huolta, hämmennystä, usein myös surua ja pelkoa.
Kasvaako teillä näkymätön lapsi?
Simojoki sanoo, että perheissä, joissa alkoholinkäyttö on läsnä, lapsi alkaa usein muuttaa itseään näkymättömäksi ja vähätellä itseään, jotta ei omilla asioillaan häiritsisi esimerkiksi vanhempiensa ”iloista viinihetkeä”.
– On havaittu, että tilanteissa, joissa pikkulapsi on hyvin rauhallinen, mukautuvainen ja hakeutuu mieluusti vieraidenkin syliin istumaan, aikuiset saattavat kehua, että onpa kiltti lapsi. Tosiasiassa kyse on siitä, että lapsi on kotona tottunut siihen, että hänen täytyy miellyttää vanhempiaan ja on valmis hakemaan edes hetken fyysistä turvaa jopa vieraista aikuisista, eli tausta on oikeasti aika surullinen, Simojoki kuvaa.
Simojoen mukaan suurin ongelma alkoholin ja vanhemmuuden yhdistämisessä on se, että heti, kun päihteet astuvat kuvioihin, aito tunneyhteys ja läsnäolo lapseen vähenee tai häviää jopa tyystin.
– Kannattaa yrittää muistaa, että se vauva- ja pikkulapsiaika on loppupeleissä todella lyhyt vaihe elämästä ja ohi ennen kuin huomaakaan, joten voi pohtia, onko se alkoholinkäyttö juuri nyt niin älyttömän olennaista.
Mieti, mikä on oikeasti tärkeää
Jos perheessä on tällä hetkellä suuria muutoksia, kuten lapsen tarhan tai koulun aloittaminen, siirtyminen yläasteelle tai jopa lukioon, suosittelisi Simojoki aikuisia pidättäytymään alkoholinjuonnista kokonaan.
– Paluu arkeen on lapselle iso muutos, ja vanhemman tehtävänä on vastaanottaa ja rauhoittaa lapsen tunteita uudessa elämänvaiheessa. Lapsella on niin paljon kysymyksiä ja hämmennystä itselläänkin, että aikuisen olisi isoissa elämänmuutoksissa hyvä lopettaa alkoholinkäyttö ihan kokonaan.
Simojoki sanoo ymmärtävänsä vanhempia, jotka kokevat, että saavat raskaan arkensa keskellä välillä hemmotellakin itseään.
– Se on ihan totta, mutta voisiko miettiä, miksi sen keinon täytyy olla juuri alkoholi – eikö äiti tai isä voisi mennä sen sijaan vaikkapa harrastamaan jotakin mukavaa, Simojoki ehdottaa.
Teksti: Petra
