Autoimmuunisairaudella tarkoitetaan tilannetta, jossa immuunipuolustusjärjestelmä aktivoituu virheellisesti toimimaan kehon omia soluja ja kudoksia vastaan. Autoimmuunisairauksien määrä on ollut kasvussa. Osasyyksi arvioidaan nykyajan aiempaa hygieenisempää lapsuusajan elinympäristöä. Mistä autoimmuunisairauksissa on kyse?
Elimistön immuunipuolustusjärjestelmä aktivoituu normaalitilanteessa havaitessaan kehon ulkopuolisia potentiaalisia taudinaiheuttajia, kuten viruksia ja bakteereja. Autoimmuunisairaudella viitataan tilanteeseen, jossa immuunipuolustusjärjestelmä reagoi kehon ulkopuolisten ainesten sijasta kehon omiin soluihin ja kudoksiin.
Monet tutut sairaudet ovat pohjimmiltaan autoimmuunisairauksia
Autoimmuunisairauksia ovat esimerkiksi astma, psoriasis ja MS-tauti. Kaikissa näissä sairauksissa on kyse siitä, että immuunipuolustusjärjestelmän solut hyökkäävät kehon omia soluja ja kudoksia vastaan. Immuunipuolustusjärjestelmän aktivoituminen aiheuttaa tulehdusreaktion, joka ilmenee erilaisina oireina.
Esimerkiksi astmassa on viime kädessä kyse keuhkojen tulehdusreaktiosta, jonka seurauksena potilaan on vaikea hengittää. MS-taudissa aivojen eri osissa ilmenee tulehdusreaktioita, jotka aiheuttavat erilaisia oireita riippuen siitä, missä osassa aivoja tulehdusreaktio kulloinkin on päällä.
Mistä autoimmuunisairauksien yleistyminen johtuu?
Yleistymisen arvellaan ainakin osittain johtuvan nykyajan aiempaa hygieenisemmästä elinympäristöstä erityisesti varhaislapsuuden aikana. Lapset eivät enää altistu maassa ja eläimissä oleville mikrobeille samassa määrin kuin entisaikaan. Esimerkiksi eläinallergian yleistymistä ajatellaan osaltaan edistäneen lasten aiempaa vähäisempi altistuminen eläinten läsnäololle ja sitä myöten eläinten karvoille ja hilseelle. Moni vanhempi nykyään mielellään kutsuukin lemmikillisiä ystäviä kyläilemään, jos perheessä ei ole lemmikkiä omasta takaa. Vähäinenkin säännöllinen altistuminen saattaa edistää lapsen siedättymistä eläinten hilseelle ja karvoille ja pienentää allergian puhkeamistodennäköisyyttä myöhemmin elämässä.
Eläimen läsnäolo ei luonnollisestikaan yksin ole mikään tae siitä, ettei lapselle puhkeaisi allergiaa. Joskus lapsi voi myös olla niin voimakkaasti allerginen, että eläimen läsnäolosta on hänelle suurta haittaa. Jokainen tapaus tuleekin aina arvioida tilannekohtaisesti. Tilastollisesti tarkasteltuna lemmikkien läsnäolon perheessä on kuitenkin havaittu vähentävän allergioiden määrää. Tämä sopii hyvin yhteen sen yleisen havainnon kanssa, jonka mukaan muutkin autoimmuunisairaudet ovat lisääntyneet ihmisten siirtyessä elämään yhä hygieenisimmissä olosuhteissa.
Korkea hygieniataso on vain yksi riskitekijä
Aiempaa hygieenisempi kasvuympäristö on vain yksi riskitekijä autoimmuunisairauden puhkeamisessa. Nykyisin arvioidaan, että jotkut kehon ulkopuoliset mikrobit saattavat muistuttaa niin läheisesti kehon omia soluja, että immuunipuolustusjärjestelmä kerran tällaisia mikrobeja kohdattuaan saattaa jatkossa luulla elimistön omia soluja vastaaviksi mikrobeiksi ja käynnistää puolustusreaktion. On myös arveltu, että jotkut bakteerit ja virukset saattavat muuttaa kehon kudoksia siten, että immuunipuolustusjärjestelmä tulkitsee kudoksen tämän jälkeen vieraaksi ja hyökkää sitä vastaan.
Autoimmuunisairauksien kanssa pystyy onneksi elämään hyvää elämää. Tarjolla on monia hoitovaihtoehtoja. Lääkehoito on tärkeässä roolissa varsinkin vakavissa tapauksissa. Stressin on myös katsottu yleisesti pahentavan monien autoimmuunisairauksien oireita, joten mahdollisimman stressitön elämä katsotaan lääkehoidon ohella yhdeksi tehokkaaksi hoitokeinoksi autoimmuunisairauksien pitkän tähtäimen hoidossa.
Lähde: Terveyskirjasto
