Tuliko mokattua pahasti töissä tai parisuhteessa? Tuntuuko, että et kehtaa näyttää naamaasi enää koskaan kenellekään? Jokainen meistä tekee virheitä. Ratkaisevaa on, kuinka niihin suhtautuu jälkeenpäin. Vanhempi myös usein siirtää oman suhtautumistapansa lapselleen.
Virheetöntä ihmistä ei olekaan. Jokainen meistä toimii jossain kohtaa elämäänsä tavoilla, jotka myöhemmin harmittavat. Ei siis kannata ottaa tavoitteeksi virheetöntä elämää, koska silloin joutuu väistämättä pettymään. Sen sijaan kannattaa omaksua asenne, että jokainen virhe on mahdollisuus oppia ja kehittyä ihmisenä.
“Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”
Matti Nykäsen laulun sanat saattavat tuntua äkkiseltään kepeiltä, ja sitä ne toki ovatkin. Sanojen viesti on kuitenkin positiivinen. Matti Nykänen jos kuka teki elämässään paljon virheitä. Useimmat meistä selviytyvät onneksi pienemmällä määrällä “oppitunteja”. Tärkeintä on oppia virheistään.
Kaikenlaisista virheistä on mahdollista oppia. Erityisen hyviä opettajia ovat vakavimmat virheet. Jos on tehnyt vaikkapa työssään vakavan virheen ja saanut asiasta varoituksen työnantajalta, mutta työsuhdetta ei kuitenkaan ole irtisanottu, on todennäköistä että samaa virhettä ei enää toista (toki aina löytyy myös heitä, jotka toistavat virheitään).
Jos autolla ajaessa tarkkaavaisuus herpaantuu esimerkiksi puhelun takia ja tielle hyppäävän peuran onnistuu väistämään täpärästi, on todennäköistä että lähitulevaisuudessa ihminen on äärimmäisen tarkkaavainen ajaessaan. Virheet yleensä saavat ihmisen skarppaamaan entistä tehokkaammin, mikä madaltaa virheen toistumistodennäköisyyttä.
Lapset oppivat virheisiin suhtautumisen vanhemmiltaan
Lapset tarkkailevat vanhempiaan ja pyrkivät matkimaan heidän käytöstään. Jos vanhempi masentuu virheistä, päivittelee omaa tyhmyyttään tai jopa kieltää tehneensä virheen ja syyttääkin muita osapuolia tapahtuneesta, tämä painuu lapsen mieleen ja hän saattaa aikuisena itse toimia samoin. Jos vanhempi sen sijaan suhtautuu virheisiin rauhallisesti ja selittää lapselle, että kaikki tekevät virheitä ja tärkeintä on nimenomaan käyttää virheitä “opettajina” sen sijaan että ahdistuu niistä, lapsi saa tästä arvokkaita eväitä omalle elämänmatkalleen.
Toisten virheisiin on myös hyvä suhtautua ymmärtäväisesti
Jos itse teemme virheen ja osaamme suhtautua asiaan mahdollisuutena kehittyä paremmaksi sen sijaan, että ahdistuisimme liikaa, tämä on upea asia. Jos kuitenkin ympäristömme tuomitsee meidät virheemme takia voimakkaasti, on hyvin vaikea välttää ahdistumista. Siksi sen lisäksi, että olemme ymmärtäväisiä itseämme kohtaan, meidän kannattaa pyrkiä samaan ymmärtäväisyyteen myös muita virheidentekijöitä kohtaan. Lapsemme seuraavat vierestä toimintaamme ja omaksuvat esimerkkimme ansiosta myös tämän toimintatavan, jolloin heistä kasvaa todennäköisemmin empaattisia ja ymmärtäväisiä aikuisia.
Teksti: Sonja
