Jos hoitaja tekee virheen työssään eikä lapsen hoitopaikkaa ole mahdollista vaihtaa, kuinka oman lapsen uskaltaa jättää enää hoitoon? Huoli ja raivo ovat tällaisessa tilanteessa luonnollisia tunteita. Miten asiaan olisi parasta suhtautua?
Hiljattain lehdessä oli artikkeli äidistä, joka oli jättänyt lapsensa päiväkotiin ja saanut pian naapurilta soiton, että lapsi oli nähty kävelemässä yksin kotia kohti päästyään huomaamatta ulos päiväkodin pihalta.
Tällaiset uutiset järkyttävät ja saattavat herättää vihantunteita päiväkodin henkilökuntaa kohtaan. On selvää, että tuollaisessa tilanteessa henkilökunta on syyllistynyt vakavaan virheeseen. Kuinka vanhempien tulisi suhtautua virheen tehneisiin hoitajiin, jos he jatkossa vievät lapsiaan samaan päiväkotiin?
On selvää, että luottamus on tämänkaltaisen tapauksen jälkeen hyvin matalalla tasolla. Kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, millaisesta suhtautumisesta on eniten hyötyä tilanteessa, jos tavoite on ettei mitään vastaavaa koskaan tapahtuisi uudestaan. Joskus vihan sijasta toisenlainen suhtautuminen auttaa luomaan jopa lähtötilannettakin paremmat olosuhteet.
Virheiden jälkeen ihminen usein on entistäkin tarkkaavaisempi
Kun teemme vakavan virheen joka pelästyttää meidät itsemmekin, on todennäköistä että emme toista samaa virhettä (toki löytyy heitäkin, jotka eivät virheistään opi). Hoitajat ovat varmasti itsekin järkyttyneitä ja pahoillaan tapahtuneesta. He luultavasti tekevät kaikkensa, että heidän työvuoronsa aikana ei enää koskaan pääse käymään samanlaista tragediaa. Tästä seuraa, että heidän tarkkaavaisuutensa on jatkossa todennäköisesti aiempaa korkeammalla tasolla.
Jos tämän tapauksen kaltaisen tragedian jälkeen lapsi olisi pakko jättää samaan paikkaan hoitoon, voi huoltaan koittaa hillitä muistuttamalla itseään, että tapahtuman seurauksena lapsi todennäköisesti saa lähiaikoina erityisen tarkkaavaista hoivaa kyseisiltä hoitajilta ja todennäköisyys saman tragedian toistumiselle on siksi lopulta hyvin pieni.
Vihan ja raivon tunteet ovat silti täysin ymmärrettäviä. Jokainen vanhempi voi kuvitella itsensä vastaavaan tilanteeseen. On inhimillistä ilmaista vihantunteensa hoitajalle, joka on syyllistynyt virheeseen. Ymmärtäväinen suhtautuminen saattaa kuitenkin lopulta olla enemmän oman lapsen edun mukaista.
On lapsen etu että hoitaja ei masennu liikaa virheestään
Hoitaja on jokatapauksessa jo valmiiksi järkyttynyt tapahtuneesta. Hän on saanut luultavasti varoituksen ja puhuttelun työnantajaltaan. Jos hän kohtaa vielä vanhempien raivon, hänen ahdistuksensa luultavasti vain kasvaa. Ahdistus vaikuttaa mm. unenlaatuun ja jos uni vaarantuu, suorituskyky heikentyy. Jos hoitaja jää pitkäksi aikaa hyvin ahdistuneeseen tilaan, hänen työkykynsä laskee, mikä johtaa heikompaan työsuoritukseen hoitopäivän aikana. Tämä vaikuttaa voimakkaimmin hoidossa oleviin lapsiin.
Niin vaikealta kuin se saattaakin tuntua, jos hoitaja tekee virheen, kenties oman lapsen edun mukaista olisi pyrkiä suhtautumaan asiaan mahdollisimman ymmärtäväisesti. On sanomatta selvää että pitää tehdä selväksi, että ei hyväksy virhettä. Mutta kannattaa myös pitää mielessä, että lyödyn lyöminen ei yleensä johda positiivisimpaan mahdolliseen lopputulokseen.
Teksti: Sonja
