Selväunella tarkoitetaan tilannetta, jossa unennäkijä tietää olevansa unessa ja pystyy säätelemään toimintojaan unimaailmassa. Usein unimaailma vaikuttaa tällöin yhtä todelliselta kuin oikea maailma. Selväunien näkeminen alkaa usein jo lapsena.
Selväuneksi kutsutaan tilaa, jossa ihminen nukkuu ja näkee unta, mutta tiedostaa olevansa unessa. Unennäkijästä saattaa tuntua kuin hän olisi katsonut televisiota ja yhtäkkiä hypännyt osaksi elokuvaa, niin todelliselta ympäristö saattaa tuntua.
Moni selväunia näkevä lapsi ei osaa kyseenalaistaa uniensa laatua. Lapsi saattaa kuvitella, että kaikki näkevät samanlaisia unia. Jos asia ei koskaan tule puheeksi esimerkiksi vanhempien kanssa, saattaa ihminen ehtiä aikuiseksi asti, ennen kuin jossain yhteydessä sattumalta paljastuu, että hän näkee selväunia. Tällöin ihmiselle monesti tulee yllätyksenä, että kaikki eivät koe unimaailmaa samoin kuin hän.
Unessa kokemamme asiat vaikuttavat mielialaamme myös valveilla ollessa, vaikka emme muistaisi millaista unta olemme nähneet. Painajaisten täyttämän yön jälkeen ihminen on henkisesti uupunut, vaikka varsinaista univelkaa ei olisi.
Selväunia näkevät ihmiset kertovat, että unessa voi jutella erilaisten unihahmojen kanssa tai tutkia oman mielensä syvimpiä syövereitä. Sellaiset ihmiset, jotka kykenevät näkemään todella teräviä ja kirkkaita selväunia, kertovat usein nauttivansa asioista, joita normaalielämässä ei voi tehdä, kuten lentämisestä.
Selväunien tutkiminen on haasteellista
Tutkijoilla kesti pitkään uskoa, että selväunet ovat todellisia. Ongelma on ymmärrettävä tieteen kannalta: ulkopuolisen havainnoijan on mahdotonta tietää, mitä nukkuvan ihmisen pään sisällä tapahtuu. Psykologi Keith Hearne keksi kuitenkin nerokkaan tavan ratkaista ongelma. Selväunta näkevä henkilö voisi kommunikoida tutkijoiden kanssa silmiään liikuttamalla. 1975 onnistuttiin ensimmäisen kerran tekemään koe, jossa selväunta näkevä nukkuja vastasi unessa tutkijoiden kysymyksiin käyttämällä tätä tekniikkaa.
Ymmärrettävästi selväunien tutkimisessa on monia haasteita. Esimerkiksi kun koitetaan arvioida, kuinka suuri osa ihmisistä näkee selväunia, ongelmaksi muodostuu ihmisten taipumus unohtaa näkemänsä unet heti aamulla herättyään.
Selväuni saattaa aluksi tuntua lapsesta pelottavalta
Jos lapsi näkee unia, jotka ovat kirkkaita ja selkeitä ja joissa on selväunen piirteitä, tilanne saattaa jännittää tai jopa pelottaa häntä, varsinkin jos kyseessä on nuori lapsi. Tällöin auttaa, että vanhemman kanssa keskustellaan unista ja vanhempi painottaa, että unet eivät ole todellisia. Jos lapsi näkee selväunia, hänelle voi kertoa, että hänellä on valta käskeä esimerkiksi pelottava hahmo pois unesta. Lapsen kanssa voi harjoitella erilaisia tapoja “häätää” pelottavia hahmoja. Esimerkiksi tietyn “häätösanan” käyttö voi olla tehokasta.
Kasvaessaan lapsi oppii itsekin tiedostamaan, että vaikka unimaailma saattaa tuntua hyvin todenmukaiselta, mikään siellä ei voi oikeasti häntä vahingoittaa. Parhaimmillaan selväunet voivat rikastuttaa elämää, rentouttaa mieltä sekä lisätä itsetuntemusta. Taidon voi myös opetella, vaikka selväunien näkeminen ei tapahtuisikaan itselle luonnostaan.
Lähde ja lisätietoa: Tiede
Teksti: Sonja
