Miksi lapsi raivoaa pelaamisen jälkeen? Lapset kertoivat tutkijoille syyt kiukkuunsa

Miksi lapsi raivoaa pelaamisen jälkeen? Lapset kertoivat tutkijoille syyt kiukkuunsa

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa lapsilta kysyttiin syitä video- ja kännykkäpelien herättämiin raivonpuuskiin. Lapset kertoivat vihaavansa muun muassa pelaamiseen liittyviä epäonnistumisen ja nöyryytetyksi tulemisen tunteita, joita häviäminen pelissä usein herättää.

Oletko ihmetellyt, miksi lapsesi on niin äkäinen pian video- tai mobiilipelaamisen jälkeen? Suomalaistutkijat päättivät selvittää syitä peliraivon taustalla kysymällä niitä lapsilta itseltään: Mikä niissä peleissä oikein kismittää?

Äskettäin julkaistu tutkimus toteutettiin kolmessa eri koulussa Itä-Suomessa, ja vastaajina olivat kuudes- ja yhdeksäsluokkalaiset oppilaat. Lapset antoivat vastauksensa puhumalla tai kirjoittamalla. Vastauksia kerättiin kaksi kertaa jokaisesta koulusta 45 minuuttia kerrallaan. Tutkimustulosten perusteella näyttää, että syyt peliraivoon ovat useimmiten hyvin samankaltaisia eri lapsilla. Useimmiten syy kiukkuun näyttäisi löytyvän omasta pelisuorituksesta, tutkijat sanovat.

– Esimerkiksi toistuvat tai viime hetkellä tapahtuvat epäonnistumiset pelissä sekä aloitteleville pelaajille häviäminen aiheuttivat harmitusta ja raivonpuuskia. Pelien kilpailullisuus ja sosiaaliset tekijät olivat muutenkin suuressa roolissa, kuvailee projektitutkija Juho Kahila Itä-Suomen yliopistolta

Häiriöt repivät hermot riekaleiksi

Tunnekuohuja lisäsi tutkimuksen mukaan etenkin se, että omaa suoritusta verrataan suoraan muiden pelaajien suoritukseen, eikä häviäminen maistu lapsille tai nuorillekaan. Lapset toivat esiin myös sen, että usein kiukun taustalla voi olla niin ikään turhautuminen toisiin pelaajiin: esimerkiksi huijaaminen pelissä sekä joukkuekaverin osaamattomuudesta johtuva häviö koettiin todella raivostuttaviksi. Raivo leimahtaa myös silloin, jos peli keskeytyy yllättäen esimerkiksi kotitöiden, tietoteknisten ongelmien tai muiden vastaavien syiden vuoksi.

Omat virheet pahimpia sietää

Syyt digitaalisen pelaamisen yhteydessä ilmeneviin raivonpuuskiin ovat siis hyvin monitahoisia, ja lapset osaavat nimetä niitä hyvin, tutkijat tiivistävät. Kahilan mukaan monet raivostumiseen johtavista syistä, kuten omat epäonnistumiset, vastustajien huijaaminen tai toksinen peliympäristö ovat samankaltaisia myös muissa pelikonteksteissa. 

– Esimerkiksi omien virheiden, viheltämättä jääneiden jäähyjen tai vastustajan ärsyttävän käytöksen aiheuttama tunteiden kuumentuminen ovat tuttuja muun muassa jääkiekkokaukalosta, tutkija toteaa.

“Jos häviää aloittelijan vuoksi…”

Lapsia haastattelemalla tutkijat saivat runsaasti avoimia, varsin aitoja vastauksia. Esimerkiksi yksi vastaaja kirjoittaa:

– Jos kuolen (pelissä) jonkun aloittelijan takia, joka vasta harjoittelee, ja olen itse pelannut jo yli vuoden, enkä voi kuolla niin typerästi… Silloin yleensä isken nyrkkini pöytään tai heitän peliohjaimen täysillä seinään. yksi vastaaja sanoo.

Jotkut vastaajat kertoivat ärtyvänsä myös siitä, että näkevät kaveriensa menestyvän. Yhdessä vastauksessa todettiin, että kiukku alkaa usein nousta, kun itse “kämmää” pelinsä, mutta kaveri menestyy – eli kun molemmat yrittävät täysillä, mutta vain toinen lopulta pärjää, vastaaja tiivistää.

Sanallisia ja fyysisiä purkauksia

Vastauksista ilmeni niin ikään, että suositut joukkuepelit, joista nuoret olivat nostaneet esiin muun muassa Fortniten, ovat omiaan aiheuttamaan peliraivoa. Vaikka yhteyttä on etsitty jo vuosikymmeniä, niin suomalaistutkijoiden mukaan vieläkään ei ole voitu tieteellisesti todistaa, että tietyt digitaaliset pelit tai pelaaminen ylipäätään voitaisiin liittää nuorten lisääntyneeseen aggressiiviseen tai väkivaltaiseen käytökseen oikeassa elämässä.

Tässä tutkimuksessa lapset kertoivat purkavansa peliraivoaan sanallisilla ilmauksilla, osa vastaajista sanoi kiukun ilmenevän myös fyysisesti, ja joskus pelin aiheuttama raivostuminen on niin suurta, että pelaaminen päätetään lopettaa kokonaan.

Tutkimuksesta ja sen tuloksista kertoi muun muassa Stara.

Lähteet: Itä-Suomen yliopisto, Sciencedirect

Teksti: Petra


Ruuhkavuodet suosittelee

Petra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.