Paitsi fyysinen, myös henkinen kaltoinkohtelu on aina riski lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille. Henkinen väkivalta estää lapsen normaalin fyysisen, henkisen ja sosiaalisen kehityksen, heikentää oppimistuloksia ja vaikuttaa käyttäytymiseen.
Lapsiin ja nuoriin kohdistuu Suomessa melko paljon henkistä väkivaltaa, selviää tuoreimmasta Kouluterveyskyselystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamassa kyselyssä jopa joka viides kertoi kokeneensa vanhempiensa taholta henkistä väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Koska henkinen väkivalta ei jätä näkyviä fyysisiä jälkiä, kuten mustelmia tai arpia, on sen tunnistaminen ja siihen puuttuminen usein vaikeaa jopa ammattilaisille.
Lastensuojelun Keskusliiton mukaan kaikki väkivalta, niin henkinen kuin fyysinen, on aina haitaksi lapsen kehitykselle ja sillä voi olla vakavat ja kauaskantoiset seuraukset. Liiton mukaan vanhemmat välillä silti sortuvat lasta vahingoittavaan käytökseen, koska voivat olla esimerkiksi väsyneitä tai toisaalta heiltä puuttuu tietoa tai myönteisempiä kasvatuskeinoja. Tähän asiantuntijat haluavat nyt puuttua.
– Henkinen väkivalta ei jätä lapseen fyysisiä merkkejä, jotka voitaisiin selkeästi havaita. Tämän näkymättömyyden vuoksi tunnistaminen on usein vaikeaa. Jopa ammattilaisten on toisinaan vaikea erottaa, milloin kyse on lapsen ja vanhemman välisestä yksittäisestä epäsensitiivisestä vuorovaikutustilanteesta ja milloin henkisestä väkivallasta. Lapsi ei itse useinkaan suoraan kerro kokemastaan väkivallasta, sanoo erityisasiantuntija Annukka Paasivirta Lastensuojelun Keskusliitosta.
Moni myöntää syyllistyneensä
Henkiseksi väkivallaksi lukeutuvat toistuvat tai jopa yksittäisetkin tilanteet, joissa huoltaja laiminlyö lapsen tunteet, tarpeet ja huolenpidon. Henkinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi huutamisena, pelotteluna, alistamisena, yksin jättämisenä, vähättelynä, kritisointina, nöyryyttämisenä tai syyllistämisenä.
Myös lapsen saattaminen naurunalaiseksi tai syntipukiksi vailla omaa syytään ovat henkisen väkivallan muotoja, jotka vahingoittavat lapsen ja nuoren kehitystä. Oma lukunsa on lapsen altistaminen tilanteille, joissa väkivalta äityy fyysiseksi ja se, että altistaa lapsen edes näkemään väkivaltatilanteita.
Vaikka tietoisuus lasten oikeuksista ja vanhempien vaikutuksesta lapsen kehitykseen on koko ajan lisääntynyt, silti liki puolet, eli 44 prosenttia neljävuotiaiden lasten vanhemmista kertoi valtakunnallisessa kyselyssä syyllistyneensä lapsensa henkiseen kaltoinkohteluun.
Ensi- ja turvakotien liitto muistuttaakin, että on erittäin tärkeää tunnistaa myös lasten henkinen kaltoinkohtelu, ja siihen puuttuminen on yhtä lailla kaikkien aikuisten velvollisuus kuin fyysiseen kuritukseenkin, sillä seuraukset molemmissa väkivallan muodoissa ovat lapsen kannalta vakavia.
Tietoa tarvitaan lisää
Tänä vuonna käynnistyneen Uskalla nähdä! -kampanjan tarkoituksena on lisätä vanhempien ja myös ammattilaisten tietoisuutta henkisestä väkivallasta, sen ilmenemismuodoista ja keinoista puuttua siihen. Osana kampanjaa on julkaistu muun muassa kahden tunnin pituinen webinaari aiheesta. Kampanjan taustalla ovat Lastensuojelun Keskusliitto, Ensi- ja turvakotien liitto, Tampereen yliopiston hoitotieteen laitos sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Barnhaus-hanke.
Kampanja päätettiin toteuttaa, koska taustaksi tehdyssä kyselyssä ilmeni, että jopa ammatti-ihmiset ovat pulassa ja kokevat tunnistavansa henkisen väkivallan huonosti. Kyselyyn vastasi 565 sosiaalialan, lastensuojelun, varhaiskasvatuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaista.
Kyselyn vastaajista 48 % on kertoi kohdanneensa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa usein tai erittäin usein, mutta samalla 44 % ammattilaisista koki tunnistavansa sitä huonosti ja vain 27 % kertoi pystyvänsä puuttumaan lapseen kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan hyvin tai erittäin hyvin.
Ensi- ja turvakotien liiton mukaan henkiseen väkivaltaan pitää kuitenkin pystyä puuttumaan nykyistä tehokkaammin, koska se saattaa aiheuttaa lapselle kasvu- ja kehityshäiriöitä, sairauksia ja käyttäytymisen muutoksia sekä vaikuttaa myös aivojen kehitykseen ja toimintaan. Sen kohteeksi joutuneella lapsella saattaa esiintyä muun muassa epävarmuutta tai hermostuneisuutta, vaikeuksia hallita tunteitaan, vaikeutena luoda tai pitää yllä ihmissuhteita, ikätasoon sopimatonta puhetta tai käytöstä, kiintymyksen puutetta omia vanhempia kohtaan ja toisaalta ylituttavallisuutta täysin vieraita kohtaan. Pahimmillaan henkinen väkivalta ja sen uhriksi joutuminen saavat lapsen kohtelemaan muita lapsia tai eläimiä suorastaan väkivaltaisesti tai julmasti.
Henkinen väkivalta ja sen synnyttämä stressi voivat niin ikään aiheuttaa muutoksia lapsen ja nuoren kehittyvässä hermo-, verenkierto-, immuuni- ja metabolisessa systeemissä, asiantuntijat varoittavat.
Teksti: Petra
