Lapset matkivat vanhempiaan hyvässä ja pahassa. Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka suuren vastuun tämä heille langettaa.
Läheiseni oli kävelyllä pienen koiransa kanssa. He ohittivat omakotitalon. Talon pihalla oli mies ja pieni lapsi. Mies alkoi huutamaan naiselle, että vie se koirasi pois taloni läheltä. Nainen käveli yleisellä tiellä, eikä koira ollut huutajan tontilla. Koira ei myöskään tehnyt sillä hetkellä tarpeitaan, mikä olisi saattanut selittää miehen vihastumisen. Jostakin syystä miestä vain vaikutti ärsyttävän suunnattomasti, että koira käveli tiellä lähellä hänen taloaan.
Huutajan pieni lapsi yhtyi naisen ja koiran haukkumiseen. Nainen sanoi miehelle, että ei ole tehnyt tälle mitään pahaa, eikä koe ansaitsevansa huutoa. Nainen myös huomautti miehelle, että ei ole hyvä, että pieni lapsi oppii arvostelemaan ohikulkijoita negatiiviseen sävyyn. Mies suivaantui tästä entisestään ja kehui lastaan, antaen näin siunauksensa hänen käytökselleen.
Tapaus ei ole ainutlaatuinen ja herättää miettimään, kuinka suuri voima vanhemmilla on lastensa käytöksen muovaamisessa, niin hyvässä kuin pahassa.
Lapsi ihailee usein vanhempaansa ja haluaa olla kuin hän
Lapsi on pienenä monessa mielessä “tabula rasa”, tyhjä taulu. Hän katsoo vanhempiaan ylöspäin ja omaksuu käyttäytymismallinsa heiltä. Moni vanhempi käyttäytyy fiksusti ja lapsi omaksuu kuin huomaamatta oikeanlaisen käyttäytymismallin. Toisaalta maailmaan mahtuu valitettavan monia vanhempia, joiden omat käytöstavat ovat hakusessa. Tällöin on ymmärrettävää, että käytöstapojen siirtäminen lapselle on haastavaa tai mahdotonta. Jos ei itse jotakin asiaa osaa, ei sitä ymmärrettävästi voi opettaa toiselle.
On sanomatta selvää, että vanhempien käyttäytyminen ei yksin riitä määrittämään, millainen ihminen lapsesta muovautuu aikuisena. Esimerkiksi alkoholistin lapsesta voi usein kasvaa elämänsä hyvin hallitseva terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen. Alkoholistivanhempien tapauksessa lapsi saattaa kasvettuaan jopa tehdä tietoisen valinnan, että ei itse koske alkoholiin, koska on nähnyt sen aiheuttaman kurjuuden lapsuudenkodissaan.
Toki kehityksen on mahdollista mennä toiseenkin suuntaan, ja alkoholismi saattaa siirtyä vanhemmalta lapselle. Kenenkään kohdalla asiat eivät kuitenkaan ole “kiveen hakattu” lähtötilanteen sanelemana, vaan jokaisen ihmisen kohtalo muotoutuu juuri sellaiseksi kuin muotoutuu monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Pieni ihailija seuraa jokaista liikettä
Vaikka vanhempien käytös ei yksin riitä määräämään, millainen ihminen heidän lapsestaan kasvaa aikuisena, on selvää että vanhempien käytöksellä on potentiaalisesti todella merkittävä rooli lapsen myöhemmän käytöksen muotoutumisessa. Parhaat eväät omalle lapselle voi antaa käyttäytymällä itse fiksusti myös sellaisissa tilanteissa, joissa toiset aikuiset eivät välttämättä osaa käyttäytyä yhtä fiksusti.
Vihan ja raivon tunteet saattavat helposti viedä mukanaan, mutta niiden pyörteissä kannattaa muistaa, että pienet silmäparit seuraavat valppaana jokaista liikettäsi, ihaillen ja imien oppia omaa elämänpolkuaan varten.
