Ruuhkavuosien vauhtikiidossa lemmikin elämän vanhuusvaihe saattaa tulla eteen yllättävän nopeasti. Mitä pitää ottaa huomioon, kun perheessä on pieniä lapsia ja vanheneva lemmikki?
Lemmikkejä on monenlaisia. Tyypillisesti suomalaiskodeista löytyy koiria ja kissoja. Ihmisen rinnalla eläessään esimerkiksi koira on evoluution seurauksena muovautunut luonteeltaan sellaiseksi, että se säilyttää usein “pentumaiset” käyttäytymispiirteet läpi elämän. Pentu ja aikuinen koira temmeltävät usein aivan yhtä innoissaan lelujen perässä ja ovat aina valmiina lähtemään lenkille ja mukaan perheen yhteisiin rientoihin.
Vuosien vieriessä ja iän karttuessa askel alkaa kuitenkin hidastua. Sanotaan, että koiran yksi elinvuosi vastaa noin seitsemää ihmisen elinvuotta, plus miinus muutama vuosi riippuen koirarodusta. Muutos energiatasossa saattaa tapahtua niin huomaamatta, että oman arkielämän kiireiden keskellä ihminen ei välttämättä aina huomaa, että koira on saavuttanut seniorivaiheen ja toivoisi jo hiukan rauhallisempaa menoa.
Koira on laumaeläin, jolle on tyypillistä pyrkiä piilottamaan kipunsa, koska luonnossa heikkouden paljastamisesta voi olla vakavaa haittaa. Tästä syystä koira usein peittää kipunsa ihmisenkin seurassa, kunnes olotila on niin huono että piilottelu ei enää onnistu.
Tarkkakatseinen omistaja usein huomaa lemmikin pienetkin käytösmuutokset ja saattaa arvata, että kaikki ei ole hyvin, vaikka koira kuinka pyrkisi piilottamaan huonoa oloa. Jos oma arki on hyvin kiireistä ja koira viettää paljon aikaa yksin kotona päivisin, pienet merkit rakkaan lemmikin muuttuneesta kunnosta saattavat kuitenkin jäädä huomaamatta.
Lapsi saa arvokkaita eväitä elämään seniorikoiran huomaavaisesta hoivaamisesta
Jos perheen lemmikkikoira on vuosiensa puolesta jo selkeästi seniori-iässä, mutta vaikuttaa yhä käyttäytyvän samoin kuin aiemmin, kannattaa herkistää aistinsa tarkkailemaan pieniä merkkejä, jotka kertovat, että eläinystävä on jo väsyneempi kuin pentuaikoina. Jos ja kun tällaisia merkkejä havaitsee, on aika antaa lemmikille rauhaa ja lepoa eri lailla kuin aiemmin. Merkkejä voivat olla esimerkiksi hidastunut kävely lenkillä, pidempi ja sikeämpi nukkuminen, opittujen käskyjen ja tapojen unohtelu ja muut vastaavat muutokset.
Jos perheen lapset ovat pieniä ja ovat tottuneet rajuihin leikkeihin koiran kanssa, heitä voi pehmeästi opastaa pitämään vanhenevasta koirasta huolta toisella lailla. Lapset saavat arvokkaita eväitä tulevaan elämään, kun he oppivat jo kotona kohtelemaan eläimiä empatialla ja rakkaudella. Uusi pentu on ihana, aikuinen koira on luotettava kumppani, mutta vanhan koiran ja omien ihmisten välille vuosien aikana kehittynyt kiintymys ja yhteisymmärrys on yksi välittämisen kauneimmista muodoista.
Lapsia voi opettaa kohtelemaan haurastuvaa senioria lämmöllä ja kunnioituksella ja näin luomaan uudenlaisia yhteisiä kauniita muistoja rakkaan karvaisen perheenjäsenen kanssa. Seniorikoiran hoivaaminen opettaa myös lapselle tärkeitä empatiataitoja, joista on monenlaista hyötyä myöhemmässä elämässä.
Teksti: Sonja
