Hyvä tuttavani, jonka hiljattain tapasin. Tämä kirje on sinulle. On pitkä aika siitä, kun edellisen kerran tapasimme. Toki olen vuosien mittaan kuullut jotain pieniä palasia siitä, miten elämäsi on sujunut. Sen ajatteleminen saa minut surulliseksi ja kysymään, että miksi juuri sinulle on pitänyt tapahtua sellaisia asioita.
Kaikesta elämäsi kärsimyksestäsi huolimatta kohtaamisemme oli lämmin ja sinä hymyilit minulle. Jälkikäteen mietin, että miten jaksoit olla niin aurinkoinen ja kiinnostunut minusta. Miten jaksoit kohdata minut rakkaudellisesti, vaikka oma elämäsi on kuulemani perusteella ollut pitkän aikaa vaikea ja hankalia asioita täynnä.
Jälkikäteen minua harmittaa, että en ehtinyt kysyä sinulta: ”Mitä sinulle kuuluu”. Ehdin vain vastailla sinun esittämiisi kysymyksiin ja kertoa, että mitä minulle kuuluu. Jälkikäteen ajateltuna olisin toiminut toisin ja esittänyt tämän tärkeän kysymyksen ensin sinulle. Minun elämäni on niin ”tavallista”, mutta ehkä sinä olisit kiitollinen, jos voisit elää tällaista tasapaksua elämää sen sijaan, mitä sinä olet elämässäsi joutunut kokemaan. Luulen, että vaihtaisit osia heti, jos se vain olisi mahdollista. Tuskin kuitenkaan minä haluaisin elää sinun elämääsi, jos edes hetkeksi vaihtaisimme osia.
Mietin usein, että mitä sinä olisit vastannut ja kertonut minulle elämästäsi. Olisitko vastannut lyhyesti, että sinulle kuuluu hyvää. Olisitko mennyt hiljaiseksi ja painanut pääsi kumaraan. Vai olisitko siinä tilanteessa uskaltautunut avautua ja kertoa jotain todellista, mitä sydämessäsi sillä hetkellä tunsit. Olisiko kaunis hymysi muuttunut suruun ja kyyneliin? Olisitko uskaltautunut avautua vai olisitko painunut syvemmälle kuoreesi ja esittänyt iloista ja jaksavaa vaikka viimeisillä voimillasi?
Tiedän, että en pitkään aikaan saa uutta mahdollisuutta tavata sinua. Mutta sydämestäni toivon, että sinun elämäsi voisi muuttua parempaan. Että hankalat ja kurjat asiat elämässäsi voisivat muuttua ja tilalle tulisi sydämen pohjasta lähtevä onnellisuus ja rauha. Sellainen olotila, jossa sinun ei enää tarvitsisi pelätä mitään. Jossa kukaan ei voisi enää sinua satuttaa – sanoin eikä teoin. Saisit olla oma ihana itsesi eikä sinun tarvitsisi rakentaa ympärillesi paksua suojaavaa panssaria.
Olen huojentunut siitä tiedosta, että olet uskaltanut hakea apua. Olen iloinen, että saat asua turvallisessa paikassa, jossa sinua ei kukaan pääse vahingoittamaan. Olen onnellinen, että siellä sinua suojellaan, koska olosuhteiden pakosta se on varmasti tällä hetkellä sinulle kaikista paras ja turvallisin paikka asua.
