Miksei tuo nuku? Lapsen univaikeudet riivaavat koko perhettä
Kuinka moni samaistuu: Muksu on väsynyt, muttei nuku. Ei ainakaan täyttä yötä. Ei ainakaan omassa sängyssä. Ei. Ei, vaan lapsi valvoo. Syystä, jota kukaan ei juuri sillä hetkellä käsitä. Ehkä hampaita? Ehkä vatsanväänteitä? Ehkä seurankaipuuta? Kuka tietää. Mutta lapsi valvoo eikä tee sitä hiljaa, kuten teinit sitten myöhemmin, vaan äänekkäästi kertoen koko talolle, että on hereillä.
Piinaavinta lasten uniongelmavaihetta lienee vauva- ja pikkulapsiaika. Aika, jolloin lapsi itse ei vielä osaa kertoa jos jonnekin koskee tai, että joku on pielessä. Lapsen kommunikointikyky on tasan massiivinen huuto, joka ottaa paikkansa parhaiten keskellä yötä. Ei varmasti ole liioittelua sanoa, että lähes jokaisessa pikkulapsikodissa on saatu nauttia tästä kommunikointimuodosta. Välillä taustalla on toki jokin syy, joka on hyvä selvittää. Voi olla koliikkia tai muita vatsaongelmia, hankalaa hampaidenpuhkeamista tai vaikka joku sairauskin.
Hyvin usein syytä ei kuitenkaan löydetä, eikä sellaista olekaan. Lapsi vain valvoo ja se tulee sietää, eikä se lohduta väsyneitä vanhempia tippaakaan. Jos taustalla ei ole mitään vaivaa, “normaalia” unirytmiä voi edesauttaa erilaisin tavoin. Suotuisia vaikutuksia on todettu olevan tarkalla iltarutiinilla, selkeällä rytmillä, virikkeiden vähyydellä ilta-aikaan ja toki lapselle sopivilla, hyvillä nukkumafasiliteeteilla. Joku lapsi kaipaa aikuisen läheisyyttä enemmän kuin toinen ja silloin sängyn sijoittaminen vaikka vanhempien makuuhuoneeseen toistaiseksi voi rauhoittaa tilannetta. Yksi perhe voi hyötyä perhepedistä ja toinen ei kohtaa tällaisia ongelmia ollenkaan. Lapsiperheitä on niin erilaisia!
“Piinaavinta lasten uniongelmavaihetta lienee vauva- ja pikkulapsiaika.”
Unirytmin normaalius on tuossa yllä lainausmerkeissä ihan syystä. Se unirytmi, joka on totuttua ja normaalia vanhemmille, ei välttämättä ole normaalia lähelläkään lapsen näkökulmasta. Tämä eritahtisuus on omiaan sekoittamaan vanhempien pään, sillä jokainen valvonut vanhempi tietää, ettei maailma ole väsyneen silmin ihan samanlaista kuin ennen. Jossain määrin eritahtista nukkumista on opittava sietämään, mutta pahoissa tapauksissa voi kokeilla unikoulua. Siinä lapsi kirjaimellisesti opetetaan nukkumaan “normaalisti”, eli tavalla, joka on vallitsevan yhteiskunnan normien mukainen. Unikoulusta on erinomaisia kokemuksia lapsilla, joille esimerkiksi omaan sänkyyn rauhoittuminen on täysin mahdoton ajatus.
Leikki-iässä unirytmiä voi sekoittaa esimerkiksi päiväunet sekä lapsen kehittyvä, vilkas mielikuvitus. Leikki tulee uniinkin ja olisi hienoa nousta vaikka kolmelta aamuyöllä laittamaan legoja kasaan. Tässäkin ikävaiheessa iltojen rauhoittaminen voi auttaa energisempää lasta rauhoittumaan ja saamaan laadukasta unta riittävästi. Monissa perheissä pyritään myös luopumaan päiväunista jos illat alkavat venyä tai aamut aikaistua. Mahdollista kuitenkin on, että lapsen normaali on tässäkin iässä eri kuin aikuisen, eikä valvomiselle löydy muuta syytä.
Alakouluiässä elämässä tapahtuu kaikkea jännää ja varsinkin uusia asioita jännittävä lapsi saattaa alkaa heräillä aikaisin. Kouluaamut ovat jänniä, ehkä uusi harrastuskin voi jännittää. Tällöin uni joskus kärsii eikä lapsi itsekään välttämättä osaa selittää miksi. Väsynyt lapsi saattaa sitten tarvita päivällä pienen välilevon, joka sotkee yöunta entisestään. Joissain perheissä tästä on saatu aikaan mojova kierre, jonka oikaisuun on tarvittu jopa unta auttavaa lääkitystä. Erittäin herkästi muutoksiin ja uusiin tilanteisiin reagoivilla lapsilla on todettu uneen auttavan todella säännöllinen rytmi ja rutiinit. Ne samat, joihin jo pikkulapsena on usein totuteltu.
Yläkouluiässä ja murrosiän kynnyksellä unirytmi voi sitten heittää häränpyllyä. Aina hyvin nukkunut lapsonen muuttuu öisin vaeltelevaksi kummjaiseksi, joka nukkuisi niin mielellään kaikki päivät. Aikaisista aamuista nauttinut lapsi saattaa alkaa yhtäkkiä nukkua selvästi pidempään ja aikaisin sänkyyn mennyt lapsi alkaakin valvoa. Tässä vaiheessa nuoren hormonitasot sekoittavat pakkaa ja kestää yksilöllisen ajan, että nuoren rytmi asettuu siihen meidän aikuisten normiin. Vanhemmalla nuoren valvominen ei onneksi ole välttämättä enää yhtä kuormittavaa, sillä aikuista ei tarvita seuran pitäjäksi kukonlaulun aikaan. Monissa perheissä ollaankin sovittu selviä pelisääntöjä kukkuvan nuoren kanssa. Koska nukkumaan ei voi pakottaa ketään, on otettava silti muut huomioon. Jos valvot, valvo omissa oloissasi ja anna muiden nukkua!
Teksti: Jenni Ruotsalo
