Ruutuaika – mikä neuvoksi jos samasta asiasta jauhetaan päivittäin?

Ruutuaika – mikä neuvoksi jos samasta asiasta jauhetaan päivittäin?

Ruutuajasta on tullut yksi lapsiperheiden kiistakapuloista. Lapselle ei riittäisi mikään ja vastuullinen vanhempi taas ei voi antaa nappulan olla koko päivää nenä kiinni ruudussa. Millä asia ratkeaa ennen kuin suoni katkeaa?

Jos lapsiperheessä johonkin menee tajuton määrä energiaa niin lasten kanssa asioista vääntämiseen. Ruutuaika on yksi yleisimmistä keskustelun aiheista, ja turhautuminen aiheen äärellä on enemmän kuin tavallista. Ruutu koukuttaa ja jos lasta ei irrota koukusta, hän on siinä vaikka koko päivän. Ajoittainen ruudun tuijotus vaikkapa sairaana ei tietenkään ole rikos tai edes huono juttu, mutta pääsääntöisesti ruutuaikaa tulee kontrolloida.

Ruutuaikahan tarkoittaa aikaa, jonka muksu viettää digitaalisten laitteiden parissa. Digitaalisiin laitteisiin luetaan televisio, pelikonsolit, puhelimet, tabletit ja muut tietokoneet. Niillä vietetään aikaa puolestaan digitaalisten sisältöjen parissa, joita ovat muun muassa Youtube, elokuvat ja videot, nettisivustot, sosiaalisen median palvelut sekä mobiilisovellukset ja pelit. Ruutuajaksi katsotaan yleensä lasten ja nuorten vapaa-ajalla tapahtuvaa viihdekäyttöä, ei koulutöihin tai opiskeluun käytettyä aikaa.

Kun perheessä mietitään lapselle sopivaa ruutuaikaa, tulee tarkastella lapsen päivän kokonaisuutta. Päivään tulee mahtua tarpeeksi lepoa ja liikkumista, säännölliset ruokailut, kasvokkain tapahtuvia kontakteja perheen ja kavereiden kanssa sekä ulkoilua ja uuden oppimista. Kun päivän sisältö on tasapainossa, ruutuaikaa voi lomittaa muiden toimintojen väliin hyvällä omalla tunnolla.

Mikä on sitten sopiva määrä ruutuaikaa? Sopivaa ruutuaikaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan tutkittu laajasti lapsen kehityksen ja mediankäytön vaikutusten näkökulmasta. Vaikka tuntirajat voivat tuntua sopivaa ruutuaikaa pohdittaessa liian typistäviltä, voivat ne olla avuksi käytännössä pelisääntöjen määrittelyssä.

WHO (World Health Organization) on antanut virallisen suosituksen, jossa 2–4-vuotiaille suositellaan ruutuaikaa alle tunti päivässä. THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) suosittaa koululaisten ruutuajaksi alle kaksi tuntia päivässä. Alle 2-vuotiaat eivät varsinaisesti tarvitse ruutuaikaa lainkaan tai ainakaan he eivät siitä mitattavissa määrin saa hyötyä.

Mistä voi päätellä, että ruutuaikaa on liikaa? Yleensä sanotaan, että jos ruudun ääreltä ei lähdetä enää helposti pois, on ruudun edessä oltu liian paljon. Lapsiperheissä tämä ilmiö on huomattu ja todettu – muksu voi saada raivarin kun luuri otetaan pois ja kerrotaan, että peliaika päättyy. Jos lapsi siis ärtyy, tulee pahantuuliseksi tai levottomaksi, voi olla syytä rajoittaa ruutuaikaa. Jos leikki ei enää kiinnosta samaan malliin, tai lapsi ei jaksa keskittyä tai halua antaa toiselle pelivuoroa, on ruutuaikaa todennäköisesti ollut liikaa. Lisäksi, jos lapsi valittelee päänsärkyjä tai niskakipuja, on ruudun ääressä kökötetty mitä todennäköisemmin liian kauan. Siinä kun harvemmin liikutaan! On hyvä muistaa myös lapsen silmät, jotka tarvitsevat niin ikään lepoa! Erikseen ovat sitten vielä ne alle kaksivuotiaat, joiden aivojen kehittyminen on kriittisessä vaiheessa ja voivat kehittää riippuvuuden peleihin hyvin nopeasti. Motoriset taidot eivät kehity eivätkä muut taidot niiden mukana jos lapsi kököttää liiaksi ruudun ääressä paikoillaan.

Mitä perheissä voidaan sitten tehdä asialle? Ensimmäisenä “aseena” perheissä tulisi keskustella lapsen kanssa mediankäytöstä. Vanhempi voi hyvin perustella lapselle, miksi ruudun ääressä ei voi olla jatkuvasti. Käytännössä toimivin ratkaisu jokaisessa perheessä löydetään puhumalla asiasta ja puuttumalla arkea häiritsevään ruutuaikaan, jos pelkkä puhuminen ei riitä. Ruutuajan hallinta perustuu sopimukseen, joten lapsen kanssa sovitaan ensin yhteiset pelisäännöt ja rajat laitteiden käyttöön. Lasta kannattaa myös ohjata vapaa-ajalla ihan muihin touhuihin kuin ruudun ääreen. Vanhemman kannattaa myös näyttää esimerkkiä ja olla itsekin pois ruudulta! Jos näiden “pehmeiden keinojen” jälkeen ruutuajasta saadaan vääntää ja kääntää jatkuvasti, kannattaa lapsen laitteille asentaa ruutuaikasovellus, jonka avulla asetetaan selkeät käyttörajat. Yleisesti käytössä olevia sovelluksia ovat esimerkiksi Screen Time ja Google Family Link.

Varsinkin puhelimesta tuntuu tulevan lapselle oman minuuden jatke, joka syöpyy käteen kiinni. Tätä symbioosia voi käyttää kasvatuksessa myös hyväksi, sillä puhelimen pois ottaminen rangaistuskeinona on usein erittäin toimiva tapa. Aivan kaikkiin kullanmuruihin se ei tehoa, mutta monissa perheissä puhelintauko auttaa lasta huomaamaan esimerkiksi huonon käytöksen rajat. Kuten alussa jo mainittiin, ruutuaika ei myöskään ole aina pelkästään huono asia. Lapsi voi kehittävän sisällön ääressä oppia paljon uutta ja pelaamisesta voi muodostua vaikkapa harrastus ja ajanviettotapa ystävien kanssa. Ruutuaika voi olla myös juuri se, jonka avulla väsynyt vanhempi saa hetken omaa aikaa ja voi juoda kahvikupillisensa ihan rauhassa.

Lähteet:

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/hyvinvointia-digiajassa/sopiva-ruutuaika/

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/hyvinvointia-digiajassa/merkkeja-liiallisesta-ruutuajasta/

Teksti: Jenni Ruotsalo

Jenni Ruotsalo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *