Takki auki ja ilman pipoa paukkupakkasella ulkonäkösyistä – Muistatko miltä tuntui olla teini?

Takki auki ja ilman pipoa paukkupakkasella ulkonäkösyistä – Muistatko miltä tuntui olla teini?
Kuva: Jeremy Thomas

Muistatko miltä tuntui olla teini, joka ajatteli että hän näyttää hyvältä, jos pitää takkia auki ja pipon pois päästä kolmenkymmenen asteen pakkasessa? Huulet sinisinä, keho täristen hän seisoi koulun pihalla, ehkä saaden hytinän keskellä lohtua ajatuksesta, että näytti “coolilta”. Löytyykö kotoasi tänä päivänä samanlainen hytisijä?

Kun nyt aikuisen näkövinkkelistä katsomme nuorta hytisijää, tulee tunne että haluaisi kertoa hänelle, kuinka paljon coolimmalta hän näyttäisi kaulaliinassa pipo korvilla. Nuoren vinkkelistä tilanne kuitenkin on täysin toinen. Ikätoverien silmissä hyvältä näyttäminen ajaa usein kaiken muun edelle.

Moni asia tuntuu teininä elämää suuremmalta tragedialta, siinä missä nyt aikuisena sama asia vaikuttaa hyvin pieneltä tai jopa täysin merkityksettömältä. Kasvavan nuoren itsetunto voi olla toisinaan hyvin hauras ja pienetkin epäilykset siitä, että joku ajattelisi negatiivisesti saattavat masentaa nuorta voimakkaasti. Esimerkiksi äidin tai isän kanssa julkisesti liikkuminen niin että kaverit näkevät saattaa tuntua monesta nuoresta nololta. Omia vanhempia myös usein hävetään silloinkin, kun vanhemmissa ei oikeasti ole mitään häpeämisen syytä.

Housujen vetoketjun auki jääminen on asia, joka on tapahtunut jokaiselle jossain kohtaa. Nuorelle tällainen inhimillinen unohdus saattaa tuntua katastrofaaliselta varsinkin jos tilanne tapahtuu koulussa omien luokkakaverien keskellä, kenties jopa oman ihastuksen kohteen läsnäollessa. Aikuistakin moinen unohdus toki harmittaisi. Ei ole kiva työpaikalla tajuta puoli tuntia wc-tauon jälkeen, että vetoketju tai muu kriittinen kohta vaatetuksesta repsottaa auki. Aikuinen kuitenkin osaa asettaa tämäntyyppiset asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tilanne saattaa harmittaa kovastikin, mutta harva aikuinen jää murehtimaan asiaa päiväkausiksi.

Aikuisena on myös jo kertynyt kokemusta siitä, miltä tuntuu olla tilanteen toinen osapuoli. Jos näemme työkaverilla repsottavan vetoketjun, se saattaa huvittaa meitä hetken silloin kun sen näemme. Moni aikuinen saattaa myös fiksusti mainita toiselle unohduksesta. Emme kuitenkaan jää miettimään vetoketjuasiaa pitkäksi aikaa, emmekä ajattele sitä joka kerta, kun myöhemmin tapaamme kyseisen kollegan.

Elämänkokemuksemme ansiosta meidän on helpompi järkeillä itsellemme, että samalla lailla muutkaan eivät jää kiinni meidän itsemme mahdollisiin vastaaviin unohduksiin. Nuoresta, jolla ei vielä ole niin paljon elämänkokemusta ja jonka mieli on murrosiän myllerryksessä, asia sen sijaan saattaa vaikuttaa suunnattoman suurelta.

Omaa vastaavien asioiden kanssa kipuilevaa teiniä katsoessa on lohduttavaa muistaa, miten katastrofaaliselta itsestä aikanaan tuntuivat täsmälleen samantyyppiset asiat, ja miten vuosien päästä sitä kuitenkin oppi näkemään tilanteet toisin. Se antaa toivoa siitä, että eräänä päivänä toivottavasti ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa oma rakas teinikin napittaa takin ylös asti kiinni ovesta lähtiessään, vetää lämpimän pipon syvälle päähän eikä masennu päiväkausiksi, jos vetoketju sattuisikin jäämään auki ja joku sen jopa huomaamaan.

Teksti: Sonja


Ruuhkavuodet suosittelee

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.