Erilaiset syömishäiriöt ovat moninkertaistuneet lähivuosina. Huolestuttava suuntaus koskee myös lapsia ja nuoria.
Korona-ajan vaikutukset näkyvät yhä esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, jossa avuntarvitsijoita on ollut nyt moninkertaisesti aiempaan verrattuna. Erityisesti avuntarve on kasvanut syömishäiriöiden osalta: esimerkiksi Duodecim kertoo, että lasten ja nuorten syömishäiriöt ovat lisääntyneet hälyttävästi ja samaan aikaan oireilu on pahentunut ja hankaloitunut.
Duodecimin mukaan myös tuore tutkimustieto tukee terveydenhuollon ammattilaisten kentällä tekemiä havaintoja: syömishäiriöitä on koronan seurauksena tavattu nyt useissa länsimaissa kaksin-, jopa kolminkertaisesti verrattuna aikaan ennen pandemiaa. Esimerkiksi Helsingin yliopistollisen sairaalan syömishäiriöyksikössä on pantu merkille, että alle 12-vuotiaiden syömishäiriöt ovat kahdessa vuodessa kaksinkertaistuneet, kertoo puolestaan Ilta-Sanomat.
Lehden haastattelema syömishäiriöyksikön osastonlääkäri ja lastenpsykiatri Mari Rantamäki arvioi syyksi sen, että lasten ja nuortenkin psyykkinen huonovointisuus ja ahdistuneisuus ovat korona-aikana pahentuneet ja mieli päässyt huonompaan jamaan kuin aiemmin. Esimerkiksi harrastusten lakkaaminen pandemiavuosiksi ja koko elämän ja sosiaalisten ympyröiden kapeutuminen näkyvät nyt jonoina terveydenhuollossa.
Toisaalta on hyvä muistaa, että syömishäiriö on aina monen tekijän summa, ja sairaus voi puhjeta joskus varsin pienestäkin, kuten kaverin kriittisestä kommentista liittyen omaan ulkonäköön tai vaikkapa sosiaalisen median kuvastosta, jossa kaikki on hyvin ulkonäkökeskeistä, Rantamäki sanoo.
Aikainen puuttuminen tärkeää
Radio Suomen Päivän haastattelema Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä niin ikään arvioi syömishäiriöiden lisääntyneen parissa vuodessa 70 prosenttia. Hänen mukaansa suuntaus on huolestuttava, joskin kertoo osittain myös siitä, että apua uskalletaan hakea nyt aiempaa pienemmällä kynnyksellä. Mikkilä kuitenkin muistuttaa, että liian usein ihminen odottaa turhan kauan ennen avun hakemista: mitä varhemmin tilanteeseen puututaan, sitä parempi on myös toipumisennuste.
Mikkilän mukaan syömishäiriöön voi sairastua sukupuolesta ja iästä riippumatta, mutta nyt huomiota on kiinnitetty etenkin poikien ja miesten syömishäiriöihin. Mikkilä korostaakin, että sairaus voi olla paljon muutakin kuin hoikkuuden tavoittelua: se voi näkyä yhtä hyvin myös vaikka sairaalloisena lihasten tavoitteluna tai ylensyöntinä.
Hänen mielestään sosiaalinen media on toisaalta mahdollistanut sen, että kaikenkokoiset ja -näköiset ihmiset ja kehot voivat päästä näkyviin ja osaksi julkaisuja, toisaalta taas on omiaan aiheuttamaan pahoja ulkonäköpaineita, jotka voivat näkyä muun muassa lisääntyneinä syömishäiriöinä.
Tapa käsitellä vaikeita tunteita
Syömishäiriöliitto alleviivaa, että syömishäiriö ei koskaan liity pelkästään syömisen ongelmiin, vaan se on aina sairastuneen selviytymiskeino tai -yritys, kun elämä käy liian raskaaksi. Liiton mukaan on tyypillistä, että sairastunut yrittää syömisoireilullaan pystyä sietämään paremmin esimerkiksi turvattomuuden, yksinäisyyden, riittämättömyyden, kelpaamattomuuden tai arvottomuuden kokemusta.
Liitto muistuttaakin, että ratkaisevinta ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan se, millaiset ajatukset taustalla ohjaavat ihmisen toimintaa ja suhtautumista omaan kehoon. Liiton mukaan syömishäiriöön sairastutaan kaikkein yleisemmin nuorina ja nuorina aikuisina, mutta syömishäiriöitä tavataan myös jopa aivan pienillä lapsilla.
Miten tunnistaa häiriö?
Syömishäiriöliiton mukaan on tyypillistä, että sairastuminen ja oma syömiskäyttäytyminen herättävät sairastuneessa häpeää, joskaan ihminen ei itse useinkaan tunnista tai tunnusta sairastuneensa syömishäiriöön. Omia oireita monesti piilotellaan tai vähätellään, minkä vuosi sairastunut voi ainakin jonkin aikaa vaikuttaa hyvinvoivalta, vaikka tosiasiassa suorittaa elämäänsä kehollaan ja ehtii rääkätä sitä pitkäänkin, ennen kuin joku ulkopuolinen – usein läheinen – puuttuu asiaan.
Liiton mukaan syömishäiriön merkkejä voivat olla esimerkiksi lihomisen pelko, itsensä tai kehonsa piilottelu ja vähättely, syömiseen liittyvät säännöt tai listat, joita on noudatettava orjallisesti, ylipäätään se, että syöminen hallitsee ajatusmaailmaa ja toimintaa, ahdistus- ja masennusoireilu sekä ehdottomuus ja ankaruus liittyen omiin syömisiin ja niiden suunnitteluun.
Miten lasta voi auttaa?
Mielenterveystalo korostaa, ettei syömishäiriöön ole koskaan vain yhtä syytä, vaan taustalla on aina monimutkainen vyyhti, joka lopulta ilmenee syömishäiriönä. On olennaista tiedostaa, ettei syömishäiriö koskaan ole sairastuneen oma valinta.
Mielenterveystalon mukaan oman syömisensä kontrollointi ja rajoittaminen ovat usein ennen kaikkea keino käsitellä haastavia tunteita, joita ei saa muuten aisoihin. Taustalla voi olla vaikkapa surua, kiukkua tai yksinäisyyttä. Lapsen kanssa kannattaisikin yrittää puhua avoimesti ja rakentavasti hänen mieltään painavista asioista, jolloin lapsi saa vaikeille tunteilleen muitakin käsittelyväyliä kuin oma syöminen tai syömättömyys.
Mielenterveystalon mukaan lapsen tai nuoren perheenjäsenillä ja kavereilla on suuri vaikutus siihen, miten lapsi näkee itsensä ja oman ulkonäkönsä. Siksi onkin tärkeää, että vanhempi antaa lapselle esimerkkiä myönteisestä suhtautumisesta omaan kehoon ja opastaa lastakin samalla arvostamaan itseään juuri sellaisena kuin hän on. Niin ikään perheen terveelliset ruokailutottumukset tukevat normaalia ruokasuhdetta, Mielenterveystalo kiteyttää.
Teksti: Petra
Ei vielä kommentteja