Onko lapsen aikakäsitys erilainen kuin aikuisen?

Onko lapsen aikakäsitys erilainen kuin aikuisen?
Kuva: Malvestida

Lapsena kesät tuntuivat loputtoman pitkiltä. Aikuisena kesäloma tuntuu usein olevan ohitse ennen kuin se on alkanutkaan. Miksi lapsen aikakäsitys on erilainen kuin aikuisen?

Useimmat aikuiset muistavat vielä kuinka hartaasti kesäloman alkua odotettiin lapsena. Kun loma lopulta alkoi, kahden kuukauden tauko koulusta tuntui lähes ikuisuudelta. Jo pelkkä viikonloppu saattoi tuntua todella pitkältä tauolta koulutyöstä. Missä vaiheessa kesät lähtivät lyhenemään? Psychology Today -sivustolla pohditaan mikä on syy siihen, että lapsen aikakäsitys todellakin tuntuu eroavan aikuisen aikakäsityksestä.

Yksi vuosi on suuri osa lapsen elämästä

Eräs mahdollinen selitys ilmiölle voi olla lapsen elämän pituus, tai tässä tapauksessa lyhyys. Esimerkiksi kymmenvuotiaan lapsen tapauksessa yksi vuosi edustaa kymmentä prosenttia lapsen koko elämästä. Sen sijaan viisikymmenvuotiaan ihmisen elämästä yksi vuosi edustaa vain kahta prosenttia. Tämä ero saattaa olla syy siihen, että lapsesta esimerkiksi kesäloma tuntuu todella pitkältä, onhan kesä kokonaisuutena paljon suurempi osa lapsen koko elämää verrattuna aikuiseen.

Lasten sydän lyö nopeammin kuin aikuisen

Eräs mielenkiintoinen hypoteesi kiertyy sen ympärille, että nuorten lasten sydämen lyöntinopeus on suurempi kuin aikuisella. Nuoret lapset myös hengittävät aikuisia nopeammin. On spekuloitu, voiko tämä ero sykenopeudessa ja hengitysnopeudessa vaikuttaa myös aivojen tasolla ja sitä kautta mahdollisesti vaikuttaa lapsen aikakäsitykseen. Kun lapsi kasvaa vanhemmaksi, hänen sydämensykkeensä ja hengitystahtinsa hidastuvat fysiologisten kehitykseen liittyvien prosessien seurauksena. On spekuloitu, voisiko aivotasolla mahdollisesti sijaitsevan “aikatahdistimen” nopeus samalla tavalla hidastua iän myötä. Jos näin tapahtuu, tämä kenties osaltaan selittäisi, miksi lapsen aikakäsitys on niin erilainen kuin aikuisen.

Lapsen minuutti on lyhyempi kuin aikuisen minuutti

Jos lasta pyytää sulkemaan silmät ja kertomaan kun minuutti on kulunut, suurin osa lapsista arvioi minuutin pituudeksi keskimäärin neljäkymmentä sekuntia. Kun aikuinen tai vanhus suorittaa saman kokeen, minuutin pituudeksi arvioidaan useimmiten 60-70 sekuntia. Tämä ilmiö saattaa liittyä edellä mainittuun hypoteesiin aivojen “aikatahdistimesta”, johon mahdollisesti vaikuttaa sydämen lyöntitiheys ja hengitystiheys.

Tällä hetkellä edellä esitetyt teoriat ovat vain teorioita. Tarkkaa tapaa, jolla aivot prosessoivat ajan kulumista ei vielä toistaiseksi tunneta. Vaikuttaa kuitenkin selvältä, että lapsen aikakäsitys syystä tai toisesta on erilainen kuin aikuisella. Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun joutuu kohtaamaan lapsen kärsimättömyyden erilaisissa tilanteissa. Lapsi todellakin voi kokea ajan kuluvan ärsyttävän hitaasti, vaikka aikuisen perspektiivistä aikaa ei vielä juurikaan ole kulunut. Tämän muistaminen saattaa helpottaa aikuisen turhautumista, kun takapenkiltä kuuluu jälleen kerran nurisevalla äänellä “ollaanko jo perillä?!”

Lähde: Psychology Today

Teksti: Sonja


Ruuhkavuodet suosittelee

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.