Ensimmäiset kolme vuotta lapsen kanssa ovat jännityksen täyteisiä. Jokainen päivä tuo mukanaan jotain uutta, ensi hymy, ensi askel ja onhan se eka sana sitten varmasti äiti eikä isi. Sitä vain odottaa jännittäen koko ajan seuraavaa valtavaa kehitysaskelta, joista jokaisella tuosta pienestä kiljuvasta kääreestä kasvaa ihka aito ihminen.
Vuosien saatossa nuo ensimmäiset kerrat vähenevät. Arki puuroutuu jälleen toisiaan toistavien päivien ketjuksi. Jännittävät ensimmäiset hapuilut hiipuvat jonnekin ekan päiväkoti- ja koulupäivän jälkeiseen unholaan. Kun niitä ekoja koulupäiviä onkin aivan yhtäkkiä eletty jo neljä, ei se enää jaksa kutkutella edes lapsen omaa vatsan pohjaa.
Lapsen aloitettua koulutien silloin muutama pitkä vuosi sitten, äiti kuvitteli seuraavan jännittävän ekan kerran olevan sitten ensipusu tai ihastus, ensimmäinen kännikokeilu, tyttöystävä ja sydänsuru. Mahtuisiko tähän väliin kuitenkin vielä jotain?
Sitten eräänä kauniina kesäpäivänä seisotaan täyteen tupatussa hississä sukulaisten ja matkalaukkujen kanssa. Lapsi ilmoittaa, että hänellä on perhosia vatsassa. Hän ei ole ennen ollut hotellissa, eikä siis tiedä ollenkaan, mikä häntä odottaa. Äiti aloittaa jo vastaan väittävän lauseensa, kunnes oivaltaa pojan olevan jälleen kerran oikeassa.
Lapsen jännitys vain kasvaa, kun matkakumppanit jäävät alempaan kerrokseen. Eivätkö siis kaikki majoitukaan samaan paikkaan, kuten mökkeillessä? Miten huone voi olla näin siisti, vaikkei siellä ole kuin sänkyjä ja televisio?
Vaikka koulun alku itsessään ei enää tuntunut nelosluokkalaiselle konkarille kovin ihmeelliseltä, on sen myötä saatu kokea taas uusia ihmeellisiä ekoja kertoja. Lapsi on alkanut yhä enemmän viettää aikaa muiden kaltaistensa kanssa. Äiti on ollut muutoksesta niin onnellinen, että lupaa mennä ja tehdä ei ole tarvinnut kauaa neuvotella.
Tänä syksynä lapsi pääsi ensimmäistä kertaa kaverin kanssa Tivoliin ilman vauhtia hidastavia vanhempia. Äidin oli tietysti ihan vain nopeasti poikettava paikan päällä tädin ja serkun kanssa katsastamassa laitteiden toiminta, jos ne olisi vaikka muuttaneet niitä. Pojat saivat olla ulkona myöhään iltaan.
Lapsi kävi myös ensimmäisen kerran ilman vanhempia Mc Donald’sissa. Se reissu karisti äidin mielestä viimeisenkin sinne pesiytyneen huolen rippeen. Kun tilausta ei alkanut kuulua, kävi poika hienosti kyselemässä annoksen perään. Ensimmäisiä itsenäisiä retkiä jännittävä äiti saattaa toisinaan unohtaa, ettei tällä miehen alulla ole mitään hankaluuksia kysyä neuvoa muilta.
Nähdessään intoa pursuavan pojan istuvan auton kyytiin taas yhdeltä reissulta tullessaan äidin on pakko pihistää edes muutama noista pojan vatsassa kuplivista perhosista. Sivusta seuraajana äiti alkaa pohtia, milloin viimeksi on mahtanut itse uskaltaa kokeilla jotain ihan uutta. Tehdä ekaa kertaa jotain jännittävää.
Äidillä on paha tapa kellahtaa kumoon polkupyörällä vähintään kerran kesässä, muilla motorisoiduilla menopeleillä tuo vauhtihirmu on hurauttanut suoraa päätä ensimmäiseen esteeseen. Tästä huolimatta äiti päätti pitkän välttelyn päätteeksi napata alleen julkisen sähköpotkulaudan ja huristella sillä omaa kotikaupunkia tutkimaan.
Viikonloppu ilman autoa osoittautui varsin jännittäväksi. Kuin olisi ollut minilomalla omassa kaupungissa, jossa on kuitenkin asunut jo yli 30 vuotta. Kaikki näyttää niin erilaiselta, kun ehtii kuljeskella ilman päämäärää. Potkulautailu oli niin jännittävää, ettei äiti olisi millään malttanut lähteä kotiin nukkumaan.
Ensimmäiset kerrat katkaisevat ihanalla tavalla arjen toistuvien päivien ketjun, pakottavat toisinaan nostamaan nenää polulta ja katsomaan ympärille. Kun kammottava suorittamisen ja suoriutumisen tarve hellittävät edes kahdeksi minuutiksi, on pipo taas hetken aikaa löysempi.
Arjesta voi sittenkin saada aika ihmeellisen, jos vain osaa tarkastella sen pieniä hitusia välillä ihan suurennuslasin kanssa. Kaikesta huolimatta vielä on ensi kertoja jäljellä, niin nelosluokkalaisella kuin sen äidilläkin.
Mistä sinä löysit viimeksi piristystä arkeesi?
Mitä sä olet viime aikoina tehnyt ekan kerran?
Teksti: Tanja
Lue myös:
Onnellisuus syntyy pienistä asioista -Eri ikäiset ilostuvat eri jutuista
Arki – parhautta vai pakkopullaa?
Lapsen ensimmäinen ihastuminen aiheuttaa suuria tunteita! -Vanhempi: älä tee näitä virheitä
