Parhaimmillaan isovanhemmat ovat lapsiperheen tuki ja turva, turvaverkko, johon voi luottaa. Hyvät suhteet isovanhempiin kantavat silloinkin, kun murkkua ei ihan niin paljon kiinnostaisi.
Monella lapsiperheellä on se onni, että perheen elämässä on mukana isovanhemmat, parhaimmillaan kahdet. Erojen ja uusien parisuhteiden myötä isovanhemman rooliin istuvia tahoja voi olla useampiakin. He kaikki ovat suuri rikkaus perheille, jos suhteet ovat hyvät ja yhteys toimii. On toki ikävän paljon lapsia, joilla ei isovanhempia ole lainkaan tai jostain syystä suhde tuohon sukupolveen on katkennut tai huono. Keskitymme tässä kuitenkin niihin onnekkaisiin, joilla mummut ja vaarit ovat perhetouhussa mukana.
Lapsen ja isovanhemman suhde alkaa rakentua ensihetkistä alkaen. On hienoa ja tulevaisuuden kannalta olennaista jos isovanhempi pääsee osaksi vauva-arkea. Arjen tukena olemiseen vaikuttaa toki välimatka ja paljon myös se, onko isovanhempi vielä työelämässä. Ihannetilanteessa isovanhempi asuu kohtuullisen välimatkan päässä ja on hyväkuntoinen, virkeä seniori, joka haluaa olla mukana ja osallistua.
Tällaisessa tilanteessa tähdet ovat kohdallaan. Isovanhempi voi olla kultaakin kalliimpi tuki ja auttaja perheen ruuhkavuosissa. Perheen säännöt ja toimintamallit kun on käyty läpi isovanhemman kanssa, vältytään pahimmilta karikoilta. Ohjenuorana kannattaa aina pitää sitä, että ei saa olettaa mitään vaan keskustella. Miten isovanhempi haluaa ja voi olla arjessa mukana? Vanhempien ei myöskään koskaan auta pitää isovanhemman antamaa apua itsestään selvyytenä vaan kunnioittaa, arvostaa ja kiittää. On opettavaista lapselle ja hyvältä tuntuvaa mummille, kun kiittää lapsen kanssa vietetystä ajasta tai jostain, mitä isovanhempi on lapsen kanssa yhdessä tehnyt. Jokainen, niin vanhempi kuin isovanhempikin kipuilee ”riittävän hyvän” tunteen kanssa ja positiivinen palaute auttaa rakentamaan pysyvämpää pohjaa sekä tukee roolissa. Isovanhemman aika on kallisarvoinen lahja, josta kaikki eivät saa nauttia. Ikäihmisen voimavarat kannattaa myös huomioida ja muistaa kysyä jaksaako isovanhempi varmasti olla apuna. Moni kun ei kehtaa kieltäytyä vaikka lapsiperheen arjessa mukana olo väsyttäisikin.
Lapsille kannattaa aina avoimesti näyttää, että arvostaa isovanhemman panosta. Kun vanhemmat näyttävät, että isovanhempi on tärkeä, myös lapsi oppii kunnioittamaan isovanhempaa. Jos mahdollista, lapsille ja isovanhemmille kannattaa antaa niin paljon yhteistä aikaa kuin suinkin mahdollista. Yhdessä puuhaaminen, ajan viettäminen, retkeily, matkustelu ja yökyläily rakentavat suhteesta sitä kestävämmän mitä enemmän yhdessä saa olla.
Vaikka perheissä tavallisesti on omat säännöt ja isovanhempien on hyvä mukailla niitä, on ihan ok, että mummulassa tai pappalassa otetaan jotkut asiat omaan tyyliin, yleensä rennommin. Isovanhempi ei taatusti pilaa lasta antamalla joka päivä jäätelön tai antamalla valvoa hieman myöhempään, vaikka kotona näin ei toimitakaan. Mutta lapsi muistaa ikuisesti sen jokapäiväisen jäätelön ja illan hetket, joista voi muodostua lapsuusajan rakkaimpia muistoja.
Lapsen ja isovanhemman omanlaisen suhteen syntymistä tukee hyvin se, että annat heidän kokea yhdessä asioita ja rakentaa sellaisen yhteyden kuin haluavat. Jotkut vanhemmat kokevat jopa mustasukkaisuutta isovanhemman ja lapsen läheisistä väleistä, mutta siihen ei ole mitään syytä jos suhteet muuten ovat kunnossa ja yhteys toimii. On vain valtava rikkaus jos suhde isovanhempaan on niin syvä, että lapsi luottaa. Silloin lapsen elämässä on yksi luotettava aikuinen lisää!
Kun isovanhempi on osa perheen arkea ja juhlaa, istuu kahvipöydässä silloin tällöin, hoitaa muksuja ja saa kyläilijöitä sopivin väliajoin, voi isovanhemmasta muodostua lapselle todella tärkeä aikuinen. Sellainen, jolle halutaan näyttää se ensimmäinen koulutodistus ja, jolle voi whatsappissa toivottaa hyvää yötä. Mummi voi olla se, jonka kanssa leivotaan ja pelataan korttia ja pappa taas se, jonka kanssa lämmitetään saunaa ja jutellaan läksyistä. Tai mitä tahansa muuta. Parhaimmillaan suhde rakentuu niin syväksi, että murrosiän kuohuissakin nuori muistaa, että isovanhempaa ei saa unohtaa. Vaikka elämään tulee harrastuksia, tyttö- ja poikakavereita sekä menoa ja meininkiä, isovanhempi tuntuu edelleen yhdeltä tärkeältä aikuiselta. Niin tärkeältä, että kun nuori saa ajokortin, on ensimmäinen osoite mummila.
Teksti: Jenni Ruotsalo
