Perusturvallisuus- ja luottamus ovat psyykkisen hyvinvoinnin perusta. Perusturvallisuus kehittyy vauva-iässä vuorovaikutuksessa häntä hoitavan ihmisen kanssa. Tärkeintä on, että vauva voi solmia tunnesuhteen ja kiintyä muutamaan hänestä huolehtivaan aikuiseen (useimmiten äitiin ja isään). MLL:n artikkelin mukaan kiintymyssuhde on turvallisuuden tunteen pohja.
Kun vauvan tarpeisiin vastataan ja ollaan lämpöisessä vuorovaikutuksessa hänen kanssaan, muodostuu vauvalle mielikuva siitä, että hän on arvokas ja tärkeä. Hän oppii luottamaan häntä hoitaviin aikuisiin ja elämään. Vuorovaikutus on riittävän hyvää, kun aikuinen vastaa herkästi vauvan viesteihin, tyydyttää vauvan tarpeet oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti sekä antaa paljon hellyyttä ja läheisyyttä. Vauva tarvitsee myös yhteyden lisäksi erillisyyden kokemuksia sopivassa määrin sekä rauhan ja tilaa tutkia itseään ja maailmaa. Vauvalla on kuitenkin oltava varmuus siitä, että tarvittaessa hän saa apua ja huolenpitoa.
Perusturvallisuus muodostaa pohjan myöhemmälle kehitykselle, itsetunnolle ja minäkuvalle sekä kehittää empatiakykyä. Se vaikuttaa myöhempiin ihmissuhteisiin positiivisesti. Hyvän perusturvallisuuden ansiosta vauva pystyy kasvamaan, kehittymään ja tutkimaan ympäröivää maailmaa, luottaen siihen, ettei hän jää yksin. On paljon aikuisia, joiden ahdistus tulee siitä, että heidät on jätetty vauvana yksin tunnemyrskyn keskelle. Vaikeiden psyykkisten sairauksien juuret saattavat johtua myös samasta syystä, toteaa lastenpsykiatri Helena Kemiläinen.
Millaiset asiat pilaavat lapsen perusturvallisuuden tunteen?
Perusturvallisuuden tunnetta ei pääse muodostumaan, jos vanhempi toistuvasti laiminlyö lapsen tarpeita tai, jos vastaa niihin sattumanvaraisesti. Lapsen vallitsevaksi tunteeksi syntyy tällöin epäluottamus. Tällöin hän ei opi luottamaan ihmisiin, itseensä tai elämään yleensä.
Kemiläinen muistuttaa, ettei vauvaa pidä jättää yksin tunnemyrskynsä keskelle. Vauva tarvitsee turvallisen ja rauhoittelevan aikuisen läsnäoloa, päästäkseen pois ikävästä tunnetilasta sekä minuuden eheytymiseksi. Turvattomuuden kokemukset saattavat näkyä lapsesta jo pienenä esimerkiksi vauvan runsaana itkemisenä tai hänen vetäytymisenä itseensä omiin oloihinsa. Vähän isompana lapsi saattaa satuttaa itseään esimerkiksi lyömällä päätään seinään. Syömis- ja nukkumishäiriöt sekä levottomuus kertovat myös turvattomuuden tunteesta.
Oletko saanut lapsuudessasi hyvän perusturvallisuuden tunteen? Oletko voinut tarjota sen lapsellesi?
Teksti: Anne-Mari Valta
