Vanhempani epäonnistuivat täysin seksuaalikasvatuksessani! -Se aiheutti häpeän tunteen loppuelämäkseni!

Vanhempani epäonnistuivat täysin seksuaalikasvatuksessani! -Se aiheutti häpeän tunteen loppuelämäkseni!
Kuva:Pixabay/4557712

Olin perheemme vanhin lapsi. Minun jälkeen syntyi parin vuoden päästä veli. Perheessämme ei ollut kovin avoin ilmapiiri. Monistakaan asioista ei puhuttu ja kaikki tunteet eivät olleet sallittuja (varsinkaan minun kohdallani).

Sain osakseni hyvin vähän positiivista huomiota tai huomiota ylipäätään, koska olin vanhempi lapsi ja tyttö. Rakkauden ja hellyyden kaipuussa löysin hyvin nuorena unnutuksen, jota tein omassa rauhassani. Sain siitä lohtua.

Kerran äiti yllätti minut ja heristi sormeaan vihaisesti. Minua hävetti aivan kamalasti, koska olin jostain saanut päähäni sen kuvitelman, että unnutus oli väärin, vaikka sitä tekikin muiden katseilta piilossa. Se oli ensimmäinen kerta, kun koin äitini takia häpeää seksuaalisuudestani.

Esiteini-iässä kamppailin kovasti sen asian kanssa, että olin tyttö. Olin saanut perheestämme mallin, että tytöt ja naiset olivat jotenkin vähempiarvoisia, kuin pojat ja miehet. Se näkyi muun muassa veljeni saamassa erikoiskohtelussa. Hän sai eniten huomiota ja materiaa, vaikka minun piti tehdä enemmän kotitöitä. Minun piti esikoisena tehdä sen lisäksi paljon muutakin, kuten kantaa puita, olla perunapellolla ja mukana autoremontissa.

Se näkyi myös siinä, kuinka isä kohteli äitiä. Hänen sanansa oli laki ja hän teki kaikki tärkeät päätökset. Hän puhui äidille alentavasti ja piti joitakin naisia pääasiassa äiteinä sekä kodinhengettärinä ja toisia puolestaan seksiobjekteina.

Olin ikäisekseni todella lapsellinen ja leikin vapaa-ajalla leluilla vielä esimurrosiässä. Haaveilin paljon pojista, mutta en mistään fyysisestä kanssakäymisestä. Järkytyin siitä, kun luokkakaverit kertoivat haaveilevan jo seksistä.

Minua ahdisti ajatus naiseksi kasvamisesta. En uskonut siinä olevan mitään hyvää. Asiaa ei auttanut se, että äitini oli hyvin onneton, eikä tuntunut nauttivan elämästä ja naisena olosta. Hän korosti naiseuttaan hyvin hillitysti, koska isän mielestä laittautuminen ei sopinut äiti-ihmisille.

Kadehdin kuitenkin naisellista tätiäni ja hänen luona käydessään kokeilin hänen mekkoja, koruja ja liian isoja korkokenkiä. Itse käytin naapurin pojan vanhoja vaatteita ja minulla oli lyhyet hiukset. Olin poikatyttö, vaikka sisimmässäni olisin salaa halunnut olla, kuin tätini.

Eräänä iltana tulin suihkusta ja juoksin tapani mukaan äkkiä alasti huoneeseeni pukeutumaan. Tällä kertaa äitini kuitenkin suuttui ja huusi, että “Pyyhe päälle ja heti”! Olin täysin hämilläni, enkä ymmärtänyt, mitä olin tehnyt väärin. Minussa ei näkynyt mitään ulkoisia naiseksi kasvamisen merkkejä ja niitä tulikin vasta murrosiässä parin vuoden kuluttua. Päättelin kuitenkin, että alastomuudessa oli jotain hävettävää ja pysyttelin jatkossa visusti vaatteet päällä erityisesti vastakkaisen sukupuolen edessä.

Oikea tapa olisi mielestäni ollut jutella kaikessa rauhassa huoneessani asiasta kahdestaan, että kun murrosikä lähenee, niin on tapana pitää vaatteet tai pyyhe päällä ihmisten ilmoilla ja vastakkaisen sukupuolen edessä. Siinä olisi voinut samalla kertoa muutenkin naiseksi kasvamisesta, kuukautisista jne.

Kaikki tämä ja monet muut kokemukset aiheuttivat minulle suurta häpeää naiseudestani. Haaveilin, että voisin näyttää naiselliselta naiselta ja olla ylpeä naiseudestani, mutta sen sijaan piilottelin itseäni ja verhosin vartaloni vuosiksi ylisuuriin vaatteisiin ja pidin lyhyttä poikatukkaa. Vasta äitiyden myötä puhkesin kukkaan! Sisälläni kyti kuitenkin häpeä vuosien ajan ja tietyt muistot ahdistavat edelleen.

Uskon ja toivon onnistuneeni paremmin omien lasteni kanssa, vaikka olisin voinut onnistua vieläkin paremmin. Mutta meillä ainakin puhutaan kaikesta ja tunteet ovat sallittuja. Meillä myös nautitaan omasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.

Avatar photo

Anonyymi perhe

Anonyymi perhe koostuu monimuotoisten perheiden lisäksi myös ihanan kamalista isovanhemmista sekä niistä ainaisista mammakerhojen kaikkitietävistä äideistä - lapsettomia karvalasten vanhempia kuitenkaan unohtamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *