Hymy leviää kasvoille aikuisen muistellessa omaa lapsuuttaan, johon kuului metsässä vaeltelu, järvessä uinti ja muut luonnonläheiset aktiviteetit. On ymmärrettävää, että moni aikuinen toivoisi omalle lapselleen samanlaista lapsuutta kuin hänellä itsellään on ollut. Mutta onko asuinpaikalla lopulta väliä lapsen onnellisuuden kannalta?
Moni maalla kasvanut on sitä mieltä, että lapset ovat onnellisimmillaan, jos saavat kasvaa keskellä luontoa maaseudun rauhassa poissa kaupungin melskeistä. Sen sijaan kaupungissa lapsuutensa viettänyt aikuinen usein kuuntelee moista puhetta silmiään pyöritellen, pohtien miten maaseudulla ei kuoltu tylsyyteen ilman elokuvateatteria, kahviloita, jännittäviä kauppoja, huvipuistoja ja vastaavia kaupungin viihdykkeitä. Miten lapsia ei pelottanut kun missään ei ollut katuvaloja eikä kuulunut liikenteen ääntä. Lähin naapuri saattaa olla kilometrien päässä ja jos häntä haluaa mennä tapaamaan, saattaa metsäpolulla törmätä ties mihin villieläimiin.
Mitä tästä pitäisi päätellä? Kenties asuinpaikalla ei olekaan niin suurta merkitystä onnellisuuden tunteen kannalta. Kenties ympäristöä tärkeämpiä ovat kuitenkin muut tekijät lapsen elämässä. Jos kotona vallitsee hyvä ilmapiiri ja suhteet vanhempiin ja sisaruksiin ovat kunnossa, moni lapsi kokee elämänsä onnelliseksi.
Erilaisilla asuinympäristöllä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Maaseutu saattaa olla tietyssä mielessä kaupunkia turvallisempi kasvuympäristö pienelle lapselle. Jos autoja ajaa kotitalon ohi yksi tunnissa, ei ole todennäköistä, että lapsi jäisi juuri sen yhden auton alle. Toisaalta voi myös ajatella, että vilkkaasti liikennöidyn tien laidalla asuva lapsi oppii paremmin varomaan autoja, koska niitä ajaa ohi jatkuvasti. Asioissa on aina monta eri puolta.
Moni aikuinen kokee kaupungin meluisana ja stressaavana asuinympäristönä ja haaveilee salaa maaseudun rauhasta. Toisaalta monet aikuiset rakastavat kaupungin sykettä, joka puolella näkyviä ihmisiä, valoja, ääniä ja muita kaupungin elämän ilmentymiä. Omat preferenssit varmasti vaikuttavat siihen, millaista lapsuutta ja nuoruutta omalle lapselleen toivoisi ja millaisessa ympäristössä.
Maaseudulla asuva lapsi on usein läheisemmässä kosketuksessa luontoon verrattuna kaupungin sydämessä asuvaan lapseen. Toisaalta kaupungista käsin voi myös tehdä retkiä luontoon yhdessä vanhempien kanssa. On liian mustavalkoista ajatella, että kaupunkiasuminen olisi aina täsmälleen tietynlaista ja maalla asuminen tietynlaista. Siihen, kuinka ihminen viettää päivittäistä elämäänsä, vaikuttaa niin moni muukin tekijä kuin asuinpaikka. Kun lapset ovat pieniä, vanhemmat käytännössä pitkälle määrittävät, millaista elämää perhe viettää. Kaupungissa asuvat lapset voivat kokea luonnon hyvin läheiseksi ja maaseudulla asuva lapsi saattaa viettää pääosan ajastaan huoneessaan pelaten. Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia.
Asuuko sinun perheesi tällä hetkellä juuri sellaisessa ympäristössä, jossa toivoisit lastesi saavan viettää koko lapsuuteensa?
