Nykyään yhä useampi lapsi ja nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Pahimmillaan aikuiset ovat täysin tietämättömiä lapsen tilanteesta.
Ylen Kuuleeko koulu! -podcast -sarjassa kasvatuspsykologian professori Niina Junttila kertoo 11-vuotiaasta tytöstä, jota hän oli haastatellut yksinäisyystutkimuksiinsa. Tyttö kertoi, että hän kokee olevansa kuin haamu, jota kukaan ei huomaa ja pohti, että varmaan olisi parempi jos hän olisi kuollut, mutta että tuskin kukaan siihenkään reagoisi. Tytön kertomus kosketti professoria syvästi.
Tyttö käyttäytyi hyvin koulussa, vaikutti olevan mukana porukassa, ei seisonut yksin välitunnilla, mutta sisältä hänestä tuntui todella pahalta. Monesti lapsi saattaa ulospäin vaikuttaa täysin samanlaiselta kuin muut lapset eikä mikään vihjaa, että hän voi huonosti. Tämänkaltainen tilanne on lapsen kannalta kaikkein vaarallisin, koska aikuiset eivät välttämättä havaitse tilannetta, ennen kuin lapsi alkaa oireilla voimakkaasti.
Professorin mieleen on myös jäänyt pieni poika, joka kertoi haastattelussa, että hän olisi mieluummin vaikka hakattavana jos hänellä olisi yksi kaveri, sen sijaan että hän on se, jota kukaan ei huomaa. Pojasta tuntui, että edes hänen nimeään ei muistettu.
Lasten lisääntynyt yksinäisyys voi johtua monista erilaisista syistä. Eräs syy saattaa olla, että nyky-yhteiskunnassa sosiaalisuudella tarkoitetaan hiukan eri asiaa kuin aiemmin. Nykyisin usein ajatellaan, että sosiaalisuus merkitsee esimerkiksi suurta määrää harrastuksia ja verkostoja. Jos nuoren puhelin ei piippaa jatkuvasti viestien merkiksi, hänestä saattaa tuntua, että hänessä on jotain vikaa ja hän saattaa miettiä, miksi hän ei kelpaa ystäväksi muille. Tällaisessa tilanteessa nuori helposti alkaa vetäytyä omiin oloihinsa, mikä entisestään lisää hänen yksinäisyyttään.
Aikuisten esimerkillä on valtava merkitys kasvavalle lapselle
Jos aikuiset antavat omalla käytöksellään ymmärtää, että toisia saa haukkua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, lapset helposti alkavat seurata heidän esimerkkiään. Kun seuraa keskustelupalstoja, monilla aikuisilla ei tunnu olevan mitään estoja haukkua muita verkossa. Lapset ottavat mallia aikuisten käytöksestä ja pyrkivät itse omassa elämässään toimimaan samoin.
Arat lapset saattavat jättäytyä syrjään, koska pelkäävät, että heidät nolataan sosiaalisessa mediassa. Jos lasten ja nuorten somekäyttäytyminen olisi nykyistä kohteliaampaa, ujommatkin lapset uskaltaisivat helpommin tulla mukaan keskusteluihin ilman pelkoa siitä, että jos he sanovat jonkun vääränlaisen sanan, heitä aletaan haukkumaan ja maine saattaa mennä vuosikausiksi eteenpäin.
Professori Junttilan mukaan vanhempien on tärkeää tiedostaa lapsen yksinäisyys, jotta lasta voidaan auttaa. Kouluissa opettajat voivat puhua tunneilla siitä, miltä yksinäisyys tuntuu ja miten tärkeää on, että kaikki pääsevät mukaan ryhmään. Professori toteaa myös, että jokainen meistä voi tehdä pieniä tekoja yksinäisyyden vähentämiseksi ja olla siten esimerkkinä muille. Esimerkiksi hymy tuntemattomalle ratikassa saattaa merkitä todella paljon toiselle ihmiselle. Ystävällisyyttä ei siis kannata pantata.
Lähde: Yle
Teksti: Sonja
