Monella meistä on tälläkin hetkellä sellaisia ystäviä, jotka ovat olleet mukanamme lapsuudesta asti. Toisinaan kuitenkin ystävyys kuivuu kasaan ja polut erkanevat. Miksi näin käy?
Ystävät ovat elämän suola. Ilman heitä elämä olisi paljon harmaampaa ja tyhjempää. Mitä pidempään olemme olleet maailmassa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä olemme kuitenkin kohdanneet tilanteita, joissa ystävyyssuhde on syystä tai toisesta hiipunut tai katkennut. Monesti tämmöinen harmittaa, varsinkin jos suhteen on kokenut tärkeäksi. Miksi osa ystävyyssuhteista ei pääse jatkumaan koko elämää, vaikka ehkä itse niin toivoisi?
Päiväkodissa tai ala-asteella on jonkun kanssa saattanut olla sydänystävä ja silloin on kuvitellut, että ystävyys tulee säilymään aina. Sitten jossain vaiheessa sitä havaitseekin, että ei ole tullut pidettyä yhteyttä moniin vuosiin ja yhteydenotto tuntuu hankalalta, kun ei välttämättä tule mieleen mitään hyvää syytä, jonka varjolla sen voisi tehdä. Tällöin ystävyydelle saattaa helposti käydä niin, että se vain yksinkertaisesti kuivuu kasaan.
Joskus serkut tai muut sukulaiset saattavat olla hyvin läheisiä ystäviä. Toisinaan taas sukulaissuhteet jäävät etäisemmiksi. Jos on pienestä pitäen ollut ystävä esimerkiksi serkkujen kanssa, ystävyys luultavasti säilyy läpi elämän. Toisinaan voi käydä myös niin, että serkkujen kanssa ei ole ollut paljon tekemisissä lapsena, mutta aikuisena heidät löytää uudelleen ja ystävyydellä onkin nyt mahdollisuus muodostua ja syventyä.
Sisarukset ovat monesti ihmisen pitkäaikaisimpia “ystäviä”, jos heitä tällaisiksi voi kutsua. Joskus sisaruksiin on todella hyvät välit, toisinaan taas viileämmät.
Serkut, sisarukset ja muut sukulaiset ovat toki äärimmäisen arvokkaita ystäviä. He kuitenkin tavallaan ovat hivenen erilaisessa “kategoriassa” kuin sellaiset ystävät, jotka on saatu esimerkiksi koulusta tai päiväkodista. Sukulaiset eivät koskaan voi lakata olemasta sukulaisia, heihin tuleee aina säilymään tietynlainen kontakti, viime kädessä silloinkin vaikka tämä kontakti olisi vain paperilla. “Itse hankitut” ystävät sen sijaan ovat ystäviämme vain siksi, että he haluavat olla sitä. Tämä täydellinen vapaaehtoisuus tekee ystävyyssuhteesta erityisen arvokkaan.
Ystävät ovat tärkeitä monista erilaisista syistä. Heidän kanssaan voi puida elämän vaikeita asioita. Heiltä saa neuvoja ja tukea haastavissa tilanteissa. Jos esimerkiksi parisuhde kariutuu, ystävä lohduttaa ja toimii olkapäänä. Moni onkin sitä mieltä, että ystävät tavallaan ovat jopa tärkeämpiä kuin parisuhde, koska parisuhde saattaa katketa, mutta ystävät sen sijaan säilyvät aina, ellei ystävyys jostain muusta syystä kuihdu itsekseen pois.
Toki ystäväkin voi pettää luottamuksen ja ystävyys voi katketa negatiivisella tavalla, jättäen jälkeensä suuren surun. Jos näin tapahtuu, se voi haavoittaa aivan yhtä paljon kuin tilanne, jossa parisuhde loppuu huonoissa tunnelmissa.
Onko sinulla ystäviä, joihin olet alun perin tutustunut jo pienenä lapsena?
