Lehdistä saa välillä lukea järkyttäviä tarinoita siitä, kuinka toisinaan jopa hyvin nuoret lapset ovat kohdelleet eläimiä julmasti. Tällaisia tarinoita lukiessa mielen valtaa suuri suru. Surun lisäksi sitä aina miettii, kuinka on mahdollista, että lapset toimivat näin.
On mahdotonta tietää, millaiset taustat on esimerkiksi niillä lapsilla, joiden julmista teoista puolustuskyvyttömiä siilejä, oravia, pikkulintuja ja muita eläimiä kohtaan me kaikki olemme viime vuosina saaneet lukea iltapäivälehdistä. Toisaalta välillä saamme lukea lehdistä, että tilastojen valossa vaikuttaisi, että lapset jotka kohtelevat toisia lapsia ja eläimiä julmasti, ovat itse usein kokeneet turvattomuutta ja negatiivisuutta lapsuudessaan.
Sosiaalisella paineella on usein suuri merkitys lasten toiminnalle ja käytökselle. Usein huonosti käyttäytyvä lapsi hakee toiminnallaan ympäristöltään huomiota. Toisia lapsia ja eläimiä julmasti kohteleva lapsi saattaa esimerkiksi kokea, että näin toimimalla hän vaikuttaa vahvemmalta muiden silmissä. Jos lapsi on sisimmässään hyvin epävarma tai on ehkä itse kokenut pahoja asioita, jotka ovat jättäneet häneen jälkensä, hänellä saattaa olla voimakas tarve antaa ulospäin kuva, että hän on vahva eikä välitä muiden mielipiteistä. On järkyttävää ja surullista, että lapsen omasta kärsimyksestä seuraa lisää kärsimystä muille olennoille.
Vaikka sinun lapsesi ei kohtelisikaan eläimiä huonosti, hänen lähellään saattaa olla toinen lapsi tai aikuinen, joka kohtelee. Jos lapsesi ilmaisee oman mielipiteensä, jonka mukaan tällainen toiminta on väärin, se saattaa asettaa sosiaalista painetta esimerkiksi sellaiselle lapselle, joka on aikeissa itse kohdella eläimiä huonosti. Näin lapsesi voi vaikuttaa ympäröivään maailmaan positiivisilla tavoilla. Sinulla on tässä avainrooli, koska lapsesi katsoo sinua ylöspäin ja arvostaa mielipidettäsi. Lapsellesi sinä olet sankari ja hän haluaa olla kaltaisesi. Jos teet lapselle selväksi oman kantasi esimerkiksi eläinten kohteluun, on suuri mahdollisuus, että hän aidosti omaksuu saman mielipiteen kasvaessaan ja tulee myös itse aikuisena kohtelemaan eläimiä oikealla tavalla.
Lapselle ei toisaalta kannata demonisoida niitä ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiä huonosti. Pelkästä vihantunteesta harvoin seuraa mitään hyvää. Sen sijaan kannattaa selittää lapselle, että eläimiä huonosti kohtelevat ihmiset ovat ymmärtämättömiä eivätkä osaa ajatella asiaa eläimen kannalta. Lapsille kannattaa pienestä pitää tehdä selväksi, että eläin on tunteva olento, josta tuntuu pahalta, jos sitä kohtelee julmasti. Tällöin lapsen motivaatio eläinten hyvään kohteluun kumpuaa aidosta empatiasta, sen sijaan että hän haluaisi esimerkiksi vain miellyttää vanhempiaan.
Jos jokainen vanhempi onnistuisi välittämään lapsilleen tällaisen ymmärryksen ja tiedon siitä, kuinka eläimiä tulisi kohdella oikealla tavalla, kenties on jonain päivänä mahdollista saavuttaa tilanne, jossa emme joudu enää lukemaan surullisia uutisia lehdistä pienten lasten tekemistä julmista teoista eläimiä kohtaan.