Lapselle on hämmentävää, jos toinen vanhempi antaa johonkin asiaan luvan, mutta toinen kieltää saman asian. Tällainen tilanne voi nousta esiin erityisesti, jos vanhemmat ovat eronneet ja lapset jakavat aikansa molempien vanhempien luona. Kuinka tällaisesta tilanteesta selviää niin, että lapselle aiheutuisi mahdollisimman vähän hämmennystä?
Lapsi viettää vuoroviikoin aikaa molempien vanhempien luona. Toinen vanhemmista on huomattavasti sallivampi erilaisissa asioissa kuin toinen. Sallivamman vanhemman luona ollessaan lapsi saa tehdä ja touhottaa lähestulkoon mitä haluaa. Sen sijaan tiukemman vanhemman luona oltaessa moni lapsen mielestä hauska asia saattaa jäädä tekemättä. Tällöin lapsi saattaa kokea suuttumusta tiukempaa vanhempaa kohtaan ja usein myös tekee tämän vanhemmalle hyvin selväksi.
Joskus saattaa olla, että osasyy eroon on ollut nimenomaan erilaiset näkemykset kasvatuksesta. Jos toinen vanhempi esimerkiksi on sitä mieltä, että nukkumaanmenoajalla ei nyt niin suurta väliä ole, ja toinen taas toivoisi säännöllistä nukkumaanmenoaikaa lapselle pienestä pitäen, maaperä on valmis konfliktin syntymiseen.Tällaiset tilanteet koettelevat parisuhdetta voimakkaasti.
Joissakin tilanteissa vaikuttaa täysin selkeältä, kumpi vanhemmista on “oikeassa” ja kumpi “väärässä”. Esimerkiksi jos toinen vanhempi haluaa antaa pienen lapsen katsoa K-18 elokuvia, mutta toinen ei, on varsin selkeää, kumpi on oikeassa. Usein tilanteet kuitenkaan eivät ole näin mustavalkoisia. Näin on varsinkin silloin, jos kyseessä on elämänkatsomukseen liittyvät asiat ja näkemykset.
Jos vanhempien mielipiteet kasvatuksesta eroavat voimakkaasti, on vielä mahdollista löytää yhteinen sävel, jos molemmat vanhemmat tätä aidosti haluavat. Sen sijaan jos parisuhteessa muutenkin on ollut ongelmia, erilaisia kasvatustapoja tulee helposti käytettyä yhtenä lisäaseena puolisoa vastaan. Esimerkiksi riitatilanteessa on helppoa nostaa esiin, kuinka naurettavaa joku puolison kasvatukseen liittyvä mielipide on omasta mielestä. Pahimmassa tapauksessa lapset kuulevat tällaiset sananvaihdot vierestä, mikä saattaa hämmentää heitä voimakkaasti.
Lapsi on tottunut ajattelemaan vanhempaa auktoriteettina. Jos toinen vanhempi vaatii lapselta tiettyä asiaa, mutta toinen haluaa, että lapsi toimii täysin päinvastoin, lapsen on vaikeaa tietää kuinka toimia. Hän saattaa kokea olevansa tilanteessa, jossa hänen on valittava puolensa. Tämä saattaa johtaa siihen, että lapsi ei enää kunnioita toista vanhempaa. Pahimmassa tapauksessa lapsi ja toinen vanhempi muodostavat yhteisen rintaman toista vanhempaa vastaan. Tällaisessa tilanteessa ollaan jo hyvin vaarallisilla vesillä ja tilanne saattaa hoitamattomana johtaa jopa eroon.
On tärkeää, että vanhemmat pystyvät vaimentamaan omat voimakkaat tuntemuksensa tällaisissa tilanteissa ja näkemään asian lapsen kannalta. Elämässä tulee väistämättä eteen tilanteita, jossa omista periaatteistaan joutuu joustamaan. Kultaista keskitietä ei turhaan mainosteta ratkaisuna moniin ongelmiin.
Onko teillä jouduttu usein tilanteisiin, joissa vanhemmilla on erilaiset näkemykset kasvatukseen liittyvistä asioista?
