Moni lapsi rakastaa harrastuksiaan. Toisinaan voi kuitenkin käydä niin, että harrastus on vanhemmalle tärkeämpää kuin lapselle.
Parhaimmillaan harrastukset rikastuttavat lapsen elämää ja antavat tärkeitä eväitä matkalla kohti aikuisuutta. Aina harrastukseen ei jaksaisi lähteä, vaikka harrastustaan rakastaisikin paljon. Jos harrastus on aikaisin viikonloppuaamuna, lapsi saattaa haluta nukkua pitkään sen sijaan, että täytyy herätä aikaisin ja lähteä harrastuksen pariin. Jos harrastus on arki-iltana koulun jälkeen, lapsi saattaa olla väsynyt.
Jos haluttomuutta lähteä harrastukseen esiintyy vain silloin tällöin, ei ole syytä huoleen, harrastus on varmasti lapselle yhä mieleinen. Jos sen sijaan lähteminen on hankalaa monena kertana peräkkäin, vanhemman kannattaa pysähtyä miettimään, kenelle harrastus oikeastaan on tärkeä.
Joskus vanhemmilla on ideaalinen kuva siitä, millaista on hyvä lapsuus. He saattavat toivoa omalle lapselleen asioita, joita heiltä itseltään puuttui. Vanhempi saattaa ajatella, miten hienoa on, jos lapsi oppii esimerkiksi soittamaan jotakin instrumenttia. On selvää, että vanhempi tarkoittaa vain lapsensa parasta, kun hän suunnittelee tälle mielestään parhaiten sopivia asioita, joita voi sisällyttää lapsuusvuosiin. Toisinaan voi käydä niin, että vanhemman hyvää tarkoittava ajatus kuitenkin aiheuttaa lapselle stressiä ja suorituspaineita.
Moni aikuinen on todennut, että vaikka aina ei halunnut lähteä harrastukseen, vanhempien kannustus ja toisinaan jopa vaatimus lähtemisestä sai harrastuksen jatkumaan myös yli sellaisten kausien, jollain mielenkiinto suuntautui hetkellisesti muualle. Esimerkiksi moni musiikkia ja soittamista nuorena harrastanut aikuinen on hyvin iloinen siitä, että osaa soittaa. Toisinaan vanhempien periksiantamattomuus siis kannattaa.
Joskus lapsi kuitenkin aidosti haluaisi lopettaa harrastuksen, mutta vanhemmat vaativat häntä jatkamaan. Tällöin lapselle saattaa syntyä jopa negatiivisia ajatuksia harrastusta kohtaan. Hänen kiinnostuksessa koko asiaan saattaa lopahtaa niin paljon, että hän ei aikuisenakaan ole kiinnostunut kyseisen kaltaisista asioista. Tämä ei varmastikaan ollut vanhempien tarkoitus, kun he sinnikkäästi kannustivat lasta jatkamaan harrastusta mielenkiinnon vähentymisestä huolimatta.
Vanhempien kannattaa kuunnella herkällä korvalla lasta, jos tämä sanoo, ettei jaksa lähteä harrastukseen. Lapselta voi kysyä, pitääkö hän harrastuksestaan. Monesti vanhemmat pitävät itsestään selvänä, että lapsi rakastaa harrastustaan. Toisinaan tämä yksinkertainen kysymys kuitenkin saattaa paljastaa, että lapsen omat intohimot harrastusta kohtaan eivät ole yhtä syvät kuin vanhempien.
Tällöin harrastusta ei kannata välittömästi lopettaa, mutta lapsen kanssa voi sopia, että jos hänelle pidemmän aikaa on sellainen tunne, että hän haluaa lopettaa harrastuksen, silloin lopettaminen on täysin mahdollista. Tämä saattaa saada lapsen ajattelemaan harrastusta uudella tavalla ja hän saattaakin huomata, että harrastus on hänelle todella tärkeä, eikä hän halua lopettaa sitä. On kuitenkin tärkeää, että päätös on lapsesta lähtöisin. Tuskin vanhemmatkaan toivoisivat, että lapsi harrastaa vain heitä miellyttääkseen.
