Normaaliin lapsuuteen kuuluu välillä erilaisia ahdistavia asioita. Jos lapsen ahdistus ei ole pitkäkestoista eikä aiheuta toimintakyvyn laskua, ei kyseessä yleensä ole mielenterveyden häiriö.
On luonnollista, että lapsi esimerkiksi kokee pelkoa tai ahdistusta hänelle uusissa tilanteissa. Tällainen on osa lapsen normaalia kehitystä. Mielenterveyden häiriöstä puhutaan vasta sitten, jos oireilusta on pitkäaikaista toiminnallista tai sosiaalista haittaa.
Jos vanhempi epäilee lapsen kärsivän mielenterveyden häiriöistä, kannattaa varata aika lääkärille. Ensimmäisen kontaktin voi ottaa esimerkiksi neuvolaan, terveyskeskukseen tai koululääkäriin. Jos lapsi kärsii mielenterveyden häiriöstä ja saa apua aikaisessa vaiheessa, hänellä on hyvät mahdollisuudet parantua.
Lääkäri keskustelee sekä lapsen että vanhempien kanssa
Diagnoosia määritettäessä tapaamisissa lääkärin kanssa käydään huolellisesti läpi perheen nykyinen tilanne ja lapsen kehityshistoria. Keskustelujen avulla pyritään kartoittamaan tilanteeseen vaikuttavat mahdolliset kuormittavat tekijät kotona ja koulussa tai päiväkodissa. Jos näissä ympäristöissä on kuormitusta, asiaan voidaan pyrkiä vaikuttamaan siten, että kuormitus vähenee.
On tärkeää selvittää, onko lapsen oireilun taustalla jokin tietty syy. Jos lapsi kokee esimerkiksi kiusaamista, hän saattaa oireilla esimerkiksi raivokohtauksin. Raivokohtaukset voivat johtua myös siitä, että lapsen käyttäytymisen säätelytaidot ovat jääneet heikoiksi.
Heikkoon käyttäytymiseen säätelyyn voi olla useita syitä. Joskus syyt ovat perinnöllisiä, mutta toisinaan syy voi löytyä myös kodin tai koulun kuormittavista olosuhteista. Joskus hoidon edetessä diagnoosi saattaa myös muuttua. Tämä johtuu siitä, että mielenterveydenhäiriöihin liittyvät tutkimukset ovat usein aikaavieviä ja hoidon aikana paljastuu myös toisinaan uutta lapsen tilanteeseen liittyvä tietoa, joka vaikuttaa diagnoosiin.
Lapsilla on usein hyvät mahdollisuudet parantua mielenterveyden häiriöistä
Lapsen mielenterveyden häiriöitä pyritään hoitamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Erilaiset sosiaaliset tukitoimet ovat osa hoitoa. Tukitoimia voivat olla esimerkiksi turvallisten aikuiskontaktien tuominen lapsen elämään esimerkiksi tukihenkilön muodossa. Myös uuden harrastuksen aloittaminen tuo lapsen elämään uusia kontakteja ja saattaa auttaa merkittävästi lapsen toipumisessa. Hoidon osana voi olla myös terapia joko yksin lapselle tai koko perheelle. Terapian avulla lapselle voi opettaa esimerkiksi tunteiden hallintaa.
Tärkeintä on, että lapsi ymmärtää, että hänen huono olonsa voi parantua, kun asioita yhdessä selvitellään. Tällöin lapselle muodostuu myönteinen kuva hoidosta ja hänen on helpompi hakeutua hoidon pariin myös aikuisiällä, mikäli hän kohtaa mielenterveyteen liittyviä ongelmia. On hyvin tärkeää, että lapsi saa hoitoon liittyvää myönteistä palautetta sekä kotona vanhemmiltaan että hoitopaikassa hoitohenkilökunnalta.
Toisinaan lapsen tehokas hoito edellyttää lääkehoidon sisällyttämistä hoitosuunnitelmaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että lääkkeet eivät koskaan yksin voi olla ratkaisu tilanteeseen, vaan ne ovat aina muiden hoitotoimenpiteiden rinnalla ja tukena.
Lähde ja lisätietoa: Aivosäätiö
Teksti: Sonja
