Miltä pienestä lapsesta tuntuu olla koulukiusattu? Omakohtainen kokemus kiusatuksi tulemisesta auttaa ymmärtämään paremmin kiusattua lasta.
Aikaisemmin lapsen heikkoa näköä ei välttämättä havaittu niin aikaisin kuin tänä päivänä. Asiaan on saattanut vaikuttaa se, että entisaikaan harvempi lapsi osasi lukea ja kirjoittaa kouluun mennessä. Tänä päivänä on tavallisempaa, että lapsi hallitsee jo paljon erilaisia taitoja kouluun mennessään. Jos lukemisen opettelu on alkanut jo ennen kouluikää, vanhemmat ovat kenties helpommin havainneet, että lapsi ei esimerkiksi näe pientä tekstiä niin hyvin. Aiemmin tämä asia yleensä tuli ilmi vasta koulussa, kun opettaja saattoi huomata, että lapsi ei esimerkiksi näe taululle niin hyvin kuin pitäisi. Nykyään monilla lapsilla onkin silmälasit jo ensimmäisellä luokalla.
Itse sain aikanaan silmälasit ensimmäisen luokan alussa. Tarinani oli se tavallinen. Istuin luokan perällä enkä nähnyt sieltä taululle, joten en osannut vastata opettajan esittämiin kysymyksiin. Opettaja suositteli vanhemmilleni minun viemistäni silmälääkäriin. Siellä paljastui, että näköni oli erittäin huono, joten sain hyvin vahvat silmälasit jo hyvin nuorena.
Kellään muulla minun luokallani ei siinä vaiheessa vielä ollut silmälaseja. Muistan hyvin ensimmäisen koulupäivän, jolloin minun piti laittaa lasit päälle. En ollut uskaltanut laittaa laseja suoraan päähän kouluun tullessa, koska minua nolotti pitää niitä. Olin siksi vienyt ne luokkaan koulurepussani. Muistan vieläkin, kuinka istuin pulpetissani kädet täristen, miettien mitä kaikki muut oppilaat ajattelevat, kun kaivan lasit esiin ja laitan ne päähäni.
Tunti alkoi ja tiesin, että minun oli nyt otettava lasit esiin. Kaivoin ne siis laukusta ja asetin päähäni. Yritin toimia todella huomaamattomasti, mutta totta kai kaikki huomasivat mitä tein. Kuulin supatusta ympärilläni, jostain kuului naurun pyrskähdyskin. Istuin koko tunnin jäykkänä kuin rautakanki pulpetissani enkä uskaltanut katsoa sivuilleni.
Siitä hetkestä alkaen minä olin luokan “rillipää”. En muista, oliko rinnakkaisluokillakaan kenelläkään silmälaseja. Minun oli pakko pitää laseja, koska näköni oli niin huono, etten nähnyt juuri mitään ilman niitä.
Kun tänä päivänä katson ekaluokkalaisia, he näyttävät niin pieniltä. Kun itse olin ekaluokkalainen, luokkatoverit vaikuttivat kovin isoilta, lähes aikuisilta. En tunne vihaa tai katkeruutta kiusaamisesta, sillä tiedän, etteivät tässä maailmassa vain seitsemän vuotta olleet pienet ihmiset ymmärtäneet, kuinka pahalta heidän sanansa toisesta pienestä ihmisestä tuntuivat. Silti toivon, että kenenkään lapsen ei tarvitsisi kokea samaa.
Aikuisilla on valta vaikuttaa kiusaamiseen. Jos opetamme omille lapsillemme pienestä pitäen, että toisia ei saa kiusata, kenties voimme kasvattaa sukupolven, joka antaa ympärillä olevien hiukan erilaisilta näyttävien ja kenties hiukan eri lailla käyttäytyvien lasten olla juuri sellaisia kuin ovat.
Onko sinulla omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla koulukiusattu?
