Lapset keksivät toisinaan mitä mielikuvituksellisimpia keinoja saadakseen haluamansa. Mitä keinoja teidän perheessänne on käytetty sen “maailman tärkeimmän” päämäärän saavuttamiseen, oli se sitten karkin tai keksin saaminen kaapista tai oman lempisarjan katsominen?
Siellä se keksipurkki on kaapissa. Kovasti tekisi mieli keksiä, mutta pyytämällä sitä ei saa, koska nyt ei ole keksihetki. Mikä siis neuvoksi?
Pienten lasten luovuudella ei välillä tunnu olevan rajoja. Toisinaan tuntuu uskomattomalta, että vain pari vuotta maailmassa ollut ihmisenalku osaa manipuloida niin loistavasti ympärillään olevia ihmisiä saadakseen haluamansa. Millaisilla keinoilla teidän perheessänne yritetään saavuttaa keksipurkin avautumisen kaltaisia pieniä suuria päämääriä?
Teatraalinen itkeminen aikuisen läsnäollessa
Välillä huomaa päivänselvästi, että lapsi liioittelee voimakkaasti mielipahaansa. Tai ehkä “liioittelu” on väärä sana, koska aivan varmasti lapsesta tuntuu todella kurjalta, että hän ei saa karkkipussia, keksiä, tai mitä ikinä hän sillä hetkellä sattuukaan haluamaan. Liioittelulla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa lapsi vääntää kasvonsa maailman pahastuneimpaan ja surkeimpaan irvistykseen ja saattaa tuhertaa itkuakin, mutta jos aikuinen vaikkapa käy toisessa huoneessa ja lapsen logiikka kertoo hänelle, että aikuinen ei enää kuule hänen huutoaan, itku saattaakin yllättäen lakata ja kasvot rentoutua ikään kuin kaikki olisikin hyvin. Lapsi odottelee rauhassa, että aikuinen palaa takaisin huoneeseen, jolloin itku alkaa heti uudestaan.
Tällainen tilanne on varmasti tuttu kaikissa lapsiperheissä. Tietynlaisen itkun kohdalla on varsin selvää, että osa näkyvästä mielipahasta on manipulaatioyritystä, päämääränä vaikkapa juuri keksipurkille pääsy. Vanhemmat oppivat varsin nopeasti tunnistamaan tällaiset viattomat vaikuttamisyritykset. Lasta harvemmin tapaaville sukulaisille, jotka saattavat käydä lasta esimerkiksi silloin tällöin hoitamassa, manipulaatioyritykset saattavat mennä huomattavasti helpommin läpi. Lapsi myös oppii nopeasti, millä taikasanoilla täti, setä tai muu hoitaja pomppaa tuoliltaan antamaan keksiä tai karkkia.
Termillä “manipulaatio” ei millään muotoa ole tarkoitus väheksyä lapsen tunteita, sillä aivan varmasti hänestä tuntuu pahalta, jos hän ei saa haluamaansa ja hän itkee sen takia. On kuitenkin mielenkiintoista huomata, että jo varsin nuori lapsi ymmärtää, että on turhaa tuhlata keuhkojensa voimavaroja, jos aikuinen on esimerkiksi viereisessä huoneessa. Sen sijaan kannattaa odottaa rauhallisena siihen, että aikuinen kurkistaa ovesta, jolloin voi taas huutaa keuhkojen täydeltä.
On usein hyvin hellyyttävää seurata, kuinka pieni lapsi näin yrittää optimoida onnistumisen mahdollisuuksiaan saada namipussi tai keksipurkki avautumaan, tai mitä hän sillä hetkellä sattuukaan haluamaan. Voisi myös ajatella, että se kehittää tehokkaasti lapsen luovuutta, kun hän miettii erilaisia keinoja saavuttaa haluamansa.
Millaisia luovia mielikuvituksellisia taktiikoita teillä käytetään päämäärän saavuttamiseksi?