Oletko raskaana, ja odotat innolla pienokaistasi, mutta alat olla jo todella kyllästyä tapaan, jolla osa muista ihmisistä tähän asiaan suhtautuu? Kun joku tai aika monikin alkaa ensimmäisenä papattaa sinulle ”totuuksia” lapsiarjen raskaudesta ja ladata kauhukuvia tajuntaasi?
Uusista vanhemmista voi välillä tuntua siltä, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että heitä suorastaan pelotellaan muiden vanhempien toimesta ihan vain ohimennen, mutta aivan liian usein. Että nyt et hei sitten nukukaan moneen vuoteen ja niin edelleen.
Alun perin ihmisellä ei välttämättä edes ole paha tarkoitus, vaikka tuo vuodatus toki tuleekin ilmoille käytännössä aina sellainen omahyväinen ”kyllä minä tiedän” -virne puhujan huulilla. Tiedäthän: olet heti vanhemmuuden asiantuntija, jos sinulla on yksikin lapsi, ja tietenkin ihan erityisesti silloin, jos niitä lapsia ei ole itselläsi ollenkaan.
Voisitko edes sinä siis lopettaa tulevien vanhempien pelottelun, eikä niille tuoreille pikkuvauvankaan vanhemmille kannata koko ajan toitottaa, että ”taapero-/uhma-/tarha-/teini-iässä se vasta pahentuukin.”
Psykiatrian tohtori, psykologi Emily Guarnotta varoittaa Parents.comissa, että aina, kun joku tokaisee odottaville tai tuoreille vanhemmille tämän typerähkön ”odotahan vain” -fraasin, on siitä enemmän haittaa kuin minkäänlaista hyötyä. Guarnottan mukaan moisen toistelu antaa vanhemmille jo muutenkin uuden, jännittävän ja haastavan tilanteen edessä sen mielikuvan, että tästä ette muuten tulekaan selviämään.
Vältä näitä fraaseja
Etenkin nykyhetken vertaaminen tuleviin kauheuksiin voi saada vanhemman kokemaan, ettei hänellä ole ainakaan nykyhetkessä varaa tai oikeutta minkäänlaiseen väsymykseen saati valittamiseen, sillä pahempaahan on vielä tulossa. Tämä voikin saada vanhemmat sulkeutumaan entistä enemmän, peittämään todelliset tunteensa muilta ja käpertymään yhä tiukemmin synkkään yksinäisyyteen, Guarnotta kuvaa.
Toisaalta asialla on toinenkin puoli, hän silti huomauttaa. Psykologin mielestä on nimittäin äärettömän olennaista, että vanhemmat ovat toisilleen rehellisiä niin vanhemmuuden iloista kuin suruista, eikä pointti olekaan, etteikö äitinä tai isänä olon huonoista tai vaikeista puolista pitäisi puhua ollenkaan. Kannattaa kuitenkin alkaa kiinnittää huomiota tapaan, jolla asiansa sanoo.
”Odotahan vain” -lausahduksen lisäksi yhtä toksinen ilmaus voi olla vaikkapa ”nauti nyt joka sekunnista, kun lapsi on vielä pieni” antaa mielikuvan, että nyt jos koksaan sinun täytyy väsyneenäkin hyppiä onnesi kukkuloilla, olit sitten tosiasiassa esimerkiksi masentunut tai rättipoikkipinoon-väsynyt tahi et.
Oma vauva-aika unohtunut
Guarnotan mukaan tällaiset ajattelemattomat kommentit tulevat useimmiten vanhemmilta, joiden omat lapset ovat jo isompia, eivätkä he enää muista tarkasti, kuinka hemmetin työlästä se pikkuvauva-arki tosiasiassa olikaan. Siinä vaiheessa vaippa- ja ruokintakarusellin pyörittäjällä taas harvemmin on halua tai jaksamista enää kuunnella sinun viisastelujasi. Usein kommentoijat näkevät kaiken vauvaan liittyvän ruusunpunaisten silmälasien ja heittäytyvät nostalgisiksi muistaen vain vauva-ajan hyvät puolet, mutta luoden samalla paineita perässätulijoille, Guarnotta kritisoi.
Hänen mukaansa onkin toisten vanhempien vähättelyä ja yksinkertaisesti hölmöä ja typerää alkaa muiden puolesta arvottaa, mitä he saavat ajatella ja tuntea ja mitä eivät. Myös negatiiviset tunteet ja ajatukset kuuluvat joskus vanhemmuuteen, Guarnotta puolustaa Parents.comille. Kannattaa myös lakata ajattelemasta, että juuri sinun kokemuksesi olisi joku absoluuttinen totuus vanhemmuudesta ylipäätään, ja kaikki sinun kokemasi tulisi olemaan edessä myös kaikilla muillakin vanhemmilla? Pyh ja pah, sanoo tohtori.
Vinkkejä keskustelun aloittamiseen
No miten asioista sitten kannattaisi puhua? Guarnotta tiivistää kaiken olennaisen yhteen sanaan: kannustaminen. Jos menet kylään pienen vauvan vanhempien tai yhtä hyvin vasta raskaana olevan pariskunnan luo, voit esittää heille viisastelun sijaan avoimia kysymyksiä, joilla osoitat, että haluat vain auttaa. ”Kuinka voit” on lyhyt, mutta ytimekäs tapa sanoa, että välität.
Voit myös tarjota vertaistukea kuvaamalla, että olet joskus itsekin kokenut pikkuvauva-arjen imetysrumbineen päivineen, joten vastapuolesikaan ei ole yksin. Esimerkiksi lause ”Tiedän, että vauva-aika on ihanaa, mutta se voi olla välillä myös todella raskasta”, houkuttelee paljon enemmän keskusteluun kuin pelkkä aloittajan ilmoille naulaama, asenteellinen ”älä vielä valita, saatpa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan”.
Guarnotta ehdottaakin, että omilla sanomisillasi annat uusille vanhemmille mahdollisuuden ottaa puheeksi juuri niitä asioita, joihin he itse kokevat olevan tarvetta. Sen sijaan liika tungettelu ja tivaaminen on parempi unohtaa. Usein paras tapa keskustelunavauksen jälkeen on olla enemmän hiljaa kuin puhua, sillä jo pelkkä toisen kuuntelu on tässä tapauksessa kultaa. Kokemusten jakaminen puolin ja toisin todennäköisesti auttaa itseäsikin, sillä totta se on, että vertaistuki oikeasti auttaa. Älä siis jää pyörittämään kauhukuvia ja huonoja keloja pelkästään oman pääsi sisään, vaan avaudu ja anna myös toisten avautua, Guarnotta kiteyttää.
Teksti: Petra
