Yhdessä hetkessä lapsesi on nauravainen, ystävällinen olento ja sitten lähes yhdessä yössä hänestä tulee huoneeseensa lukittautuva mustiin pukeutuva heviä kuunteleva haistattelija. Miten tässä näin kävi? Ja vielä tärkeämpi kysymys: kuinka tämän vaiheen yli selviää menettämättä totaalisesti hermojaan?
Kun lapsi syntyy, hän on täysin vanhemman hoidon varassa. Ensimmäisten kuukausien ja vuosien aikana lapsen ja vanhemman välille syntyy vahva side. Lapsen kanssa tehdään yhdessä kaikenlaista ja usein lapsi haluaa mielellään viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Päiväkotiin jääminen saattaa olla lapselle vaikeaa, koska ikävä vanhempaan on niin suuri. Lapsi saattaa myös piiloutua vanhemman jalan taakse kohdatessaan uusia ihmisiä. Vaikka vanhemman sydäntä särkee jättää itkevä lapsi päiväkotiin ja vaikka hän yrittää ystävällisesti houkutella lasta pois jalkansa takaa tapaamaan sukulaistätiä, samaan aikaan syvällä sisimmässään vanhempi usein kokee onnellisuuden läikähdyksen ajatellessaan, että hän on lapselle niin tärkeä, että lapsi haluaa olla koko ajan hänen lähellään.
Vanhempi tottuu tähän oloon lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Lapsuus menee kuitenkin ohitse nopeasti. Moni vanhempi sanoo, että tuntuu uskomattomalta, millä vauhdilla vuodet vierivät eteenpäin. Äsken lapsi tuli kotiin sairaalasta ja nyt hän on jo menossa kouluun.
Lapsen kasvaessa suhde vanhempaan usein muuttuu. Lapsen kannalta tämä tuntuu luonnolliselta, mutta vanhemmalle muutos voi olla hyvin vaikea. Yhteiset tekemiset ja harrastukset vähenevät pikkuhiljaa, tilalle tulevat nuoren omat kaverit ja menot. Jo tässä on vanhemmalle riittävästi sulattelemista. Jos lisäksi vielä oma lapsi käy läpi erittäin rankan murrosiän, johon kuuluu vanhemmalle haistattelu, eristäytyminen ja kaikenlainen uhmakkuus, voivat teinivuodet olla vanhemmalle äärimmäisen rankkaa aikaa.
Tilanteessa saattaa auttaa, jos vanhempi on itse läpikäynyt rankan murrosiän omien vanhempiensa kanssa. Tällöin vanhempi tietää, että kovan ulkokuoren alta löytyy epävarma kasvava teini, joka kaikesta uhmasta huolimatta kuitenkin yhä rakastaa vanhempiaan, vaikka hän ei sitä enää sanallisesti ilmaisisikaan.
Jos tilanne käy oikein raskaaksi, vanhempaa saattaa auttaa muiden vanhempien vertaistuki. Nykyään vertaistukea on helppo löytää esimerkiksi verkon keskustelupalstalta. Jo yhdenkin ihmisen ymmärtäväinen kommentti vaikeana hetkenä voi olla ratkaiseva asia, joka pelastaa päivän.
Kun nuori on riittävän vanha ymmärtämään näitä asioita, hänelle voi sanoa, että vanhempikin on ihminen jolla on tunteet ja että koska vanhempi rakastaa lastaan kovasti, häntä satuttaa paljon, jos lapsi esimerkiksi puhuu hänelle ilkeästi. Lapsi tai nuori ei välttämättä siltikään pysty hillitsemään käytöstään, mutta toisaalta asia saattaa jäädä hänen mielensä ja jonain toisena kertana hänen itsekontrollinsa saattaakin olla parempi.
Monia vanhempia lohduttaa vaikeina hetkinä tieto siitä, että murrosikä ei onneksi ole pysyvä tila. Lopulta teinistä kehkeytyy aikuinen, joka on valmis jälleen uudenlaiseen suhteeseen vanhempiensa kanssa.
