Turvaton lapsuus voi olla muutakin, kuin äärimmäistä kaltoinkohtelua. Siksi sitä voi olla vaikeampaa tunnistaa.
Lääkäriliiton mukaan lapsen kaltoinkohtelua voi esiintyä kaikenlaisissa perheissä. Kaltoinkohtelun riskiä lisäävät kuitenkin muun muassa vanhempien päihteidenkäyttö ja psyykkiset sairaudet sekä lapsen käytöshäiriöt ja sairaudet. Myös kulttuuri ja yhteiskunnan arvot ja lait vaikuttavat siihen.
THL:n artikkelissa kerrotaan, että fyysinen väkivaltakin voi olla niin sanotusti lievää, kuten ”luunappi” tai tukistaminen silloin tällöin lapsen toimiessa väärin. Mutta lapsen lieväkin pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos ja siitä täytyy aina tehdä lastensuojeluilmoitus.
Lieväkin fyysinen väkivalta aiheuttaa lapsessa turvattomuutta ja sisältää aina henkistä väkivaltaa. Lapsen altistaminen väkivallan näkemiseen ja väkivallan keskellä eläminen, vaikuttaa lapsen turvallisuuden kokemukseen ja hyvinvointiin negatiivisesti.
Henkinen väkivalta aiheuttaa myös turvattomuutta
THL:n vuoden 2021 kouluterveyskyselyn mukaan joka viides lapsi on kokenut henkistä väkivaltaa. Se on siis Suomessa suhteellisen yleistä. Henkinen kaltoinkohtelu on aina riski lapsen hyvinvoinnille (samoin kuin fyysinen väkivalta). Se vaikeuttaa kehitystä joka osa-alueella, heikentää koulumenestystä ja vaikuttaa lapsen käytökseen. Sen aikaansaama stressi voi aiheuttaa muutoksia lapsen terveydessä.
Turvallisuus tai turvattomuus alkaa muodostua jo heti lapsen synnyttyä. Turvattomuutta voi aiheuttaa kokemus siitä, ettei riitä tai tule hyväksytyksi sellaisena, kuin on tai ettei saa tuntea ja kokea, mitä tuntee. Emotionaalista turvattomuutta voi aiheuttaa vanhemman ankaruus, kohtuuttomat odotukset tai viha ja häpeä, jota hän purkaa lapseen. Se ei vaadi aina sanoja, vaan jo ilmapiiri ja vanhemman elekieli paljastaa asioita. Myös huomion puute ja puhumattomuus aiheuttavat turvattomuutta.
Vanhemman henkinen väkivalta lasta kohtaan voi olla myös esimerkiksi mollaamista, sisaruksiin vertaamista, vähättelyä, uhkailua, pelottelua huudolla tai elein ja ilmein. Se voi olla myös tekemättä jättämistä, kuten huomion puutetta ja sitä, että lapsi on kuin ilmaa vanhemmalleen. Lapsen kysymyksiin ei tällöin vastata ja hänet jätetään yksin tunteidensa kanssa. Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomiin, koska niin monenlaiset ovat henkisen väkivallan muodot.
Turvattomuuden muodostumisessa ei ole siis kyse aina äärimmäisestä kaltoinkohtelusta, vakavista traumoista tai fyysisestä pahoinpitelystä. Good therapy-sivuston artikkelissa kerrotaankin, että lapsuuden emotionaalinen laiminlyönti jää suurelta osin huomaamatta lapsuudessa, koska se on niin sanotusti ”näkymätöntä” ja tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa. Fyysinen pahoinpitely sen sijaan voi näkyä aliravitsemuksena tai mustelmina. Emotionaalisen laiminlyönnin tunnistaminen jää usein aikuisuuteen.
Oliko sinulla turvallinen lapsuus? Entäpä sinun lapsellasi?
Lähteet: Ensi- ja turvakotien liitto, Good therapy, Lastensuojelun Keskusliitto, Lääkäriliitto THL ja Tunne ja Taida
Teksti: Anne-Mari Valta
