Ryhmään kuuluminen, ihmisten kanssa toimiminen ja sosiaalisten taitojen kehittäminen ovat tärkeitä lapsen psykologisen kehityksen kannalta. Jos lapsella ei ole ystäviä, vanhemman kannattaa pyrkiä selvittämään, mistä tämä johtuu.
Lapsesta saattaa olla hyvin noloa, jos aikuiset kyselevät häneltä yksinäisyydestä. Yksinäiseksi kutsuminen saattaa tuntua leimaavalta ja loukkaavalta. Mielen ihmeet -sivustolla pohditaan, mitkä tekijät saattavat vaikuttaa siihen, että lapsi toisinaan jää ryhmässä sosiaalisesti eristyksiin.
Eräs yleisimmistä syistä, jonka takia lapsi saattaa jäädä ryhmän ulkopuolelle, on ujous. Itsevarmemmat lapset ottavat usein ryhmässä helposti keskeisimmät paikat itselleen, jolloin ujommat lapset saattavat helposti jäädä syrjään. Vaikka lapsi ei sitä ulospäin näyttäisi, ulkopuolelle jääminen saattaa tuntua hänestä hyvin pahalta.
Sosiaalisen kanssakäymisen hallitseminen ei ole taito, joka kehittyy automaattisesti. Muiden ihmisten kanssa toimiminen vaatii monien erilaisten taitojen hallintaa. Jos lapsen sosiaalisissa taidoissa on puutteita, muut lapset havaitsevat tämän ja lapsi saattaa helposti jäädä ryhmästä syrjään. Tämä hidastaa entisestään lapsen sosiaalista kehitystä ja negatiivinen lumipalloefekti saattaa käynnistyä.
Aikuiset pitävät usein sosiaalisten taitojen hallitsemista itsestäänselvyytenä
Sosiaalisiin taitoihin kuuluu monia osa-alueita. Suurin osa aikuisista hallitsee nämä taidot samanlaisella automaatiolla kuin osaamme esimerkiksi pyöräillä tai ajaa autoa. Kun tämäntyyppisen taidon oppii, suoritusta ei enää tarvitse ajatella, vaan voi keskittyä miettimään muita asioita suorituksen aikana. Siinä vaiheessa, kun taitoa ei vielä hallitse, esimerkiksi autolla ajaminen vie huomion sataprosenttisesti. Jos taitoa ei opi hallitsemaan riittävän hyvin, seuraukset ovat katastrofaaliset liikenteessä.
Tilanne on sama lapsen sosiaalisten taitojen harjoittelussa. Kun pieni lapsi ryhtyy opettelemaan sosiaalisuutta, kuvaan kuuluu monia osa-alueita. Esimerkiksi keskustelujen aloittaminen, oman äänensävyn muokkaaminen tilanteeseen sopivaksi, hiljentyminen kuuntelemaan muita kun he puhuvat, sekä oman mielipiteen rohkea ilmaiseminen ovat taitoja, jotka lapsen on opittava hallitsemaan kyetäkseen kanssakäymään muiden ihmisten kanssa normaalilla tavalla.
Jos lapselle alkaa kerääntyä huonoja sosiaalisia kokemuksia esimerkiksi tilanteissa, joissa hän on yrittänyt olla sosiaalinen, mutta on epäonnistunut, tämä saattaa lannistaa häntä ja tehdä sosiaalisen kanssakäymisen entistäkin vaikeammaksi. Myös hylkäämisen kokemukset saattavat tehdä lapsesta sosiaalisesti hyvin epävarman.
Jos lapsen itsetunto ei pääse kehittymään normaalisti, hän saattaa kokea olonsa hyvin turvattomaksi ja haavoittuvaksi ihmissuhteissa. Tällöin hän mahdollisesti pyrkii entistäkin voimakkaammin piilottamaan oman todellisen persoonansa, sen sijaan että uskaltaisi olla aidosti oma itsensä.
Jos vanhemmat huomaavat, että lapsi on epävarma, hänen kanssaan voi yhdessä harjoitella sosiaalisia taitoja erilaisissa tilanteissa. Vanhemmat voivat myös järjestää tapaamisia sellaisten lasten kanssa, joiden he tietävät olevan riittävän kärsivällisiä, vaikka oma lapsi ei aina hallitsisikaan käytöstään. Näin lapselle kertyy positiivisia kokemuksia sosiaalisesta kanssakäymisestä, mikä rohkaisee häntä jatkossa sosiaalisissa tilanteissa.
Lähde: Mielen Ihmeet
Teksti: Sonja
