Keskosvauva ei siedä ulkoisia ärsykkeitä samalla lailla kuin täysiaikaisena syntynyt lapsi. Keskonen tarvitsee alkuvaiheessa paljon unta ja hänelle saattaa olla varsinkin alussa vaikeaa pysyä hereillä. Keskoselle tuleekin antaa riittävästi aikaa löytää oma tapansa olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
Vauvat viestivät itkun avulla monenlaisia asioita. Vauva itkee kun vaippa on märkä, kun hän tuntee kipua tai väsymystä tai on nälkäinen. Toisinaan hän itkee yksinkertaisesti siksi, että haluaa vanhemman läheisyyttä. Tuoreen vanhemman saattaa alussa olla vaikeaa tulkita lapsen itkun avulla välittämiä viestejä. Ajan myötä vanhempi kuitenkin herkistyy ymmärtämään nopeasti, mitä vauva yrittää kertoa itkulla.
Keskoslapsen tapauksessa on tärkeää, että vauva saa itse määrätä, milloin ja millä lailla on vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa. Liian suuri määrä vuorovaikutusta voi väsyttää pientä keskosta ja liika kuormitus voi haitata lapsen kehitystä.
Vauvan tulee antaa päättää vuorovaikutuksen määrästä
Jos vanhempi vaikkapa liikuttaa vauvaa ja puhuu hänelle samalla sekä samaan aikaan katsoo vauvaa silmiin, vauva saattaa kääntää katseensa pois, veltostua ja nukahtaa. Tämä on vauvan tapa viestiä, että hän on saanut liikaa kuormitusta eikä ole vielä valmis vastaanottamaan näin suurta määrää vuorovaikutusta kerralla. Aikuisille saattaa vaikuttaa lastenleikiltä liikkua, puhua ja katsoa samaan aikaan, mutta keskoselle näiden toimintojen yhtäaikainen suorittaminen voi olla äärimmäisen raskasta. Siksi vanhemman on hyvä antaa vauvan valita oma tahtinsa, jonka mukaan hän sisällyttää uusia vuorovaikutustapoja kanssakäymiseen vanhemman kanssa.
Ensi alkuun vanhempi voi esimerkiksi vain katsoa vauvaa tekemättä muuta. Näin vauva voi harjoitella vain yhtä vuorovaikutustapaa kerrallaan, mikä ei ole hänelle yhtä kuormittavaa kuin tilanne, jossa hänen pitää samanaikaisesti prosessoida informaatiota montaa eri kanavaa pitkin.
Keskonen saattaa viestiä väsymystään vuorovaikutukseen esimerkiksi nopeammalla hengityksellä, jännittymällä, haukottelemalla, äkkiliikkeillä ja säpsähtelyllä. Hän saattaa taivuttaa selkäänsä kaarelle ja työntää kieltään ulos suusta. Myös kiihtynyt käytös, katseen kääntäminen pois ja nukahtaminen odottamattomalla hetkellä saattavat viestiä siitä, että vauva kokee saavansa liikaa vuorovaikutusta kerralla.
Jos keskonen on energinen ja jaksaa harjoitella vuorovaikutusta, hän yleensä signaloi tästä hengittämällä tasaisesti, hänen raajojensa liikkeet ovat pehmeitä, hän vaikuttaa valppaalta ja tarkkailee kasvoja ja esineitä.
Meluisa ympäristö stressaa pientä keskosta
Keskosvauvaa voi auttaa luomalla hänelle rauhoittavan ympäristön, jossa hän ei kuormitu liikaa. Jos vauva on hyvin herkkä, häntä ei esimerkiksi kannata ottaa mukaan ruokakauppaan, koska ympäristön vilkkaus, äänet ja valot saattavat olla hänelle liikaa. Keskoselle on myös hyvin tärkeää, että päivärytmi on mahdollisimman säännöllinen. Kun vauva osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu, se vähentää kuormitusta ja lisää turvallisuudentunnetta.
Lähde: Terveyskylä
Teksti: Sonja
