Hyvää tarkoittavat, rakastavat vanhemmat haluavat usein tarjota lapsilleen maailmoja-avartavia kokemuksia ja elämänohjeita, mutta todellisuudessa tärkeintä on aivan päinvastainen, aikuisten ja lasten psykiatri Edward M. Hallowell Harvardin yliopistolta sanoo.
Lasten kasvatuksessa vähemmän on usein enemmän, kiteyttää korkea-arvoinen kouluttaja ja psykiatri Edward M. Hallowell Harvard Medical Schoolista Parents.com-sivustolle. Olennaisinta on, että lapsi nimenomaan oppii pärjäämään ja nauttimaan yksin ja omatoimisesti ilman jatkuvaa viihdytyssirkusta ympärillään, tohtori opastaa.
Hän tiivistää neljän kohdan listan, jonka noudattaminen todennäköisesti parhaiten auttaa lastasi kasvamaan elämää ja itseään kunnioittavaksi aikuiseksi sekä rakentamaan normaalin, niin sanotun hyvän itsetunnon.
Tässä kohdennetut vinkit:
1. Kysele, kommunikoi ja välitä aidosti
Läheiset välit perheeseen ja vanhempiin, myös mahdollisiin sisaruksiin ja isovanhempiin, antavat lapselle hyvän ponnahduslaudan elämän haasteisiin. Kun lapsi tuntee juurensa ja voi luottaa siihen, että häntä tuetaan hädässä ja joskus ihan ilman hätääkin, voi lapsi luottaa tulevaisuudessakin siihen, että väliaikaisen pahankin jälkeen elämä kantaa ja edessä on jälleen jotain hyvää. Lapselle on tuiki tärkeää kokea, että hänen asioistaan ja koulunkäynnistään ollaan kiinnostuneita, ja hänen sanomisiinsa ja tuntemuksiinsa suhtaudutaan empaattisesti ja hyväksyvästi. Tämä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin: on yhtä merkittävää, että lapsi kokee olonsa hyväksytyksi omana itsenään myös esimerkiksi koulussa ja harrastuksissa. Aina vanhempi ei voi suoraan asiaan vaikuttaa, mutta kannattaa ainakin yrittää.
2. Jätä lapselle aikaa ja tilaa leikkiä
Pidäthän huolen, että lapsesi saa olla lapsi, eli juosta, leikkiä, puuhailla tai vaikka vain olla välillä täysin ilman etukäteen aikataulutettua ohjelmaa. Tohtorin mukaan on erityisen tärkeää lapsen ja hänen aivojensa kasvamiselle, että hän saa kehitellä leikkejä itse ilman sen suurempia valmiiksi annettuja välineitä tai muitakaan avuja. Tarkoituksena on ruokkia lapsen omaa mielikuvitusta ja ongelmanratkaisukykyä.
On myös tärkeää, että lapsi oppii yrittämään itse ja varsinkin kokemuksen karttumisen myötä niin ikään luottamaan taitoihinsa ja siihen, että kyllä hän pärjää. Liki aina lapsen aivot kyllä kehittävät melko piankin kaikenlaista tekemistä ja leikintynkää, vaikkei sitä heille koko ajan järjestäisikään. Akuutissa tilanteessa anna lapsen rauhassa marista pari kertaa se ”äää, mullon ihan tylsää” -litania, ilman, että alat vastuuntuntoisena vanhempana heti järjestää hänelle leipää ja sirkushuveja. Antamalla lapselle tilaa kehittää ja kehittyä itse annat täysin uusia mahdollisuuksia myös hänen aivoilleen ja koko persoonalleen.
3. Kannusta kokeilemaan ja saattamaan loppuun
Jokaisella lapsella on se joku tai jotkin lempipuuhat, joita hän jaksaisi toistella aamusta iltaan. Usein onkin niin, että jos ja kun lapsi huomaa olevansa hyvä jossakin, juuri sitä hän sitten jaksaisikin tehdä ja harjoittaa loputtomiin. Tämä on hyvä, sillä intohimo jotakin asiaa kohtaan lisää usein ihmisen muutakin tyytyväisyyttä elämään.
Toisaalta on sinun tehtävänäsi lapsen vanhempana ja kasvattajana joskus hellästi tuupata lasta myös hieman toisenlaisten asioiden pariin ja kannustaa astumaan joskus myös omalle epämukavuusalueelle – sieltä kun voi aueta hänellekin aivan uusia uria, vaikka alku pelottaisikin. Aikuisena kuitenkin jo tiedät, että elämä on täynnä pienempiä ja isompia haasteita, joten joskus jo lapsena kannattaa harjoitella askeltamaan ”tulta päin” ja ylittämään itsensä ja epävarmuutensa.
Yhtä lailla vanhemman kannattaa tukea ja kannustaa lasta hoitamaan myös epämieluisammat hommat ja nekin asiat, joiden tekeminen ei ole niin kivaa, koska on hyvä, että lapsi silti oppii saattamaan epämieluisatkin asiat loppuun, tohtori neuvoo.
4. Anna tunnustusta lähipiirillekin
Paitsi, että vanhemman kannattaa ehdottomasti huomata oman lapsensa uroteot ja taidot, niin isot kuin pienet, kannattaa kehuttavaa etsiä myös muusta lähipiiristä. Kehaisemalla lapsen opettajaa, valmentajaa tai koulutovereita osoitat niin lapselle kuin heille, että hyviä tekoja arvostetaan, samoin niiden tekijöitä. Tämä on tärkeä moraalinen opetus myös omalle lapsellesi ja yleinen ohjenuora siihen, millainen käytös kannattaa, millainen ei.
Teksti: Petra
